Todd Haynesin nerokas I'm Not There on Bob Dylanin hahmoon sekä musiikkiin perustuva elokuva, jossa kuusi näyttelijää (Blanchett, Ledger, Bale, Gere sekä Whishaw ja Franklin) tulkitsee Dylanin elämän sekä uran eri vaiheita. Leffa saapui vihdoin tänne periferiaankin nähtäväksi, joten ostin siitä julkaistun soundtrackin kuunteluuni.Elokuvassa musiikkina kuullaan lähinnä Dylania itseään, mutta soundtrack, se on vähintään yhtä skitsofreeninen kuin itse I'm Not There. Kahden levyn kokonaisuudella 28 laulajaa tulkitsee Dylania kukin omalla tyylillään, materiaalinaan kappaleita tämän uran alusta, lopusta ja keskeltä, hittejä ja bootlegejä. Myös tulkitsijoiden kirjo on kiinnostava: alkaen Ramblin' Jack Elliotista ja Willie Nelsonista aina Sufjan Stevensiin ja The Black Keysiin. Väliin mahtuvat Sonic Youth sekä Yo La Tengo, muiden muassa.
Ongelmatonta Bob Dylanin kaltaisen ikonin koveroiminen ei tietenkään ole. Kaikki tuntevat hänen persoonallisen tulkintatapansa, eikä siitä irtautuminen ole vaivatonta. Toisaalta kappaleen totaalinen uudisversio saattaa mennä täysin pieleen, kuten Sufjan Stevensin Ring Them Bells ikävä kyllä osoittaa. Jotkut Dylanin kappaleet tuntuvat olevan kirjoitettu vain sitä yhdenlaista tulkintaa varten. Tähän lopputulokseen on uskollisesti päätynyt esimerkiksi Mason Jennings The Times They Are A-Changin'illa. Ratkaisussa ei mielestäni ole mitään vikaa: tosiasiassa en millään jaksaisi kuunnella kaksoislevyllistä Dylania itseään, eli uudelleen laulaminen antaa kappaleille uuden elämän. Lauluntekijänä ja lyyrikkona Dylan on kiistatta ainutlaatuinen, mutta tietyn pisteen jälkeen se nasaali fraseeraus saa minut hapuilemaan levysoittimen stop-nappia.
Parhaimmistoa soundtrackilla ovat ne kappaleet, joissa Dylan ja uusi tulkitsija kohtaavat toisensa jossain välimaastossa. Stuck Inside of Mobile with the Memphis Blues Againissa Cat Power, joka tunnetusti taitaa koveroinnin, pysyttelee lähellä alkuperäisversiota, mutta kenties pelkkä naisääni tuo lauluun jotain uutta. Sama pätee elokuvassa näyttelevän Charlotte Gainsbourgin Just Like a Womaniin. Wilcon Jeff Tweedyn tyyli sopii puolestaan täydellisesti Simple Twist of Faithin tulkitsemiseen. Iron & Wine lähtee hypnoottisessa Dark Eyesissa jo hieman enemmän omille poluilleen, mutta vain inasen verran. Kohokohdaksi nousee ehdottomasti jo aiemmin mainisemani Jim Jamesin & Calexicon Goin' to Acapulco, johon elokuvassa esitetty kohtaus, jos mahdollista, tuo vielä enemmän epätoivoa kuin sen pelkkä kuuleminen. Hienoja tulkintoja tällä soundtrackilla riittää pitkän listan verran, hankkikaa se siis, hyvät ihmiset, ja käykää katsomassa itse elokuva. Sanoinhan, että se on nerokas?
MP3
Elokuvan I'm Not There soundtrackilta (2007).
MP3
Elokuvan I'm Not There soundtrackilta (2007).
2 kommenttia:
Mun mieleen tolta soundtrackiltä iskostui parhaiten Willie Nelsonin ja Calexicon Señor. Kunniamaininta menee Antony Hegartylle kumppaneineen, jotka onnistuvat vetämään Knockin' on heaven's doorin läpi siten, että esitys on täysin kuunneltava ja jopa nautittava. Noin yleisesti ottaenhan tuon biisin coverointi pitäisi kieltää perustuslaissa.
Oon tosin kuunnellut ja lataillut noita biisejä vain netistä. Pitäisi varmaan uskoa sua ja ostaa se soundtrack. Stereoista kuunneltuna kaikki jotenkin avautuu aina paremmin.
Paremmin avautuu joo, ja siis yksinkertaisesti loistosijoitus, kaksi levyllistä tätä kamaa. 34 kappaleesta harvaa voi moittia, ei edes tuota Knockin' on Heaven's Dooria vaikka asia on just kuten sanoit. Voi tätä hehkutusta.
Lähetä kommentti