Syntyessään Amiina (tai noh, tuolloin Anima) oli sellististä, alttoviulistista sekä kahdesta viulistista koostuva, klassinen jousikvartetti. Hildur, Edda, María sekä Sólrún soittivat pääosin puutarhajuhlissa sekä lopulta erinäisten bändien kera studiossa, mutta ihan tosissaan: kuinka paljon tällaista keikkaa voi Islannin kokoisessa maassa riittää? Vuonna 1999 Animan (noh, tuolloin Amínan) onni kääntyikin, kun he ryhtyivät projektiin, josta useimmat heidät tunnistavat. Sigur Rós pyysi heitä ensin Ágætis Byrjunin julkaisujuhliin, ja sitten kokonaiselle kiertueelle, soittamaan. Yhteistyö jatkui albumeiden () sekä Takk... parissa, joiden säveltämisessä Amiina oli osaltaan mukana. Itse asiassa yhtyeet olivat melko lailla yhtä aina kesään 2006 asti, jolloin ne tekivät Heimalle dokumentoidun, viimeiseksi jääneen yhteisen kiertueensa.
Nyt Amiinalla on aikaa keskittyä omaan uraansa. Sigur Rósiin tutustuttuaan yhtye myöntää heittäneensä partituurit nurkkaan ja oppineensa paljon ihan vain musiikin tekemisen teknisestä puolesta. Tästä kaikesta syntyi vuonna 2004 EP Animamina, jolla ei suinkaan soittanut klassinen jousikvartetti, vaan yhtye, joka loi musiikkia esimerkiksi sahaa ja juoma- (tarkemmin sanottuna viini-) laseja soittamalla. Viime vuonna EP sai jatkoa albumista Kurr, jolla Amiinan musiikki oli aiempaa leikkisempää, ja jolla oli myös jonkin verran lauluosuuksia. Levyltä julkaistulla Hilli-singlellä lauloi itse asiassa Lee Hazelwood, jonka viimeiseksi tuo levytys jäi.
Amiinan musiikki on pitkälti tunnelmamusiikkia, johon mielellään uppoutuu. Heikoimmilla hetkillään se saattaa jäädä taustamusiikin tasolle - raja on häilyvä. Keikalla yhtyeen soittamista on hauska seurata. Roolit ja soittimet vaihtuvat lennossa jatkuvasti, ja mukana ovat muun muassa ne mikitetyt viinilasit. Yhtye niputetaan mielellään samaan ryhmään Sigur Rósien sekä múmien kanssa, mutta itse he eivät tätä yhteyttä näe: lisää asiasta täällä. Kukin päättäköön itse: tässä kaunis, ksylofonin vauhdittama Sexfaldur Kurrilta.
Nyt Amiinalla on aikaa keskittyä omaan uraansa. Sigur Rósiin tutustuttuaan yhtye myöntää heittäneensä partituurit nurkkaan ja oppineensa paljon ihan vain musiikin tekemisen teknisestä puolesta. Tästä kaikesta syntyi vuonna 2004 EP Animamina, jolla ei suinkaan soittanut klassinen jousikvartetti, vaan yhtye, joka loi musiikkia esimerkiksi sahaa ja juoma- (tarkemmin sanottuna viini-) laseja soittamalla. Viime vuonna EP sai jatkoa albumista Kurr, jolla Amiinan musiikki oli aiempaa leikkisempää, ja jolla oli myös jonkin verran lauluosuuksia. Levyltä julkaistulla Hilli-singlellä lauloi itse asiassa Lee Hazelwood, jonka viimeiseksi tuo levytys jäi.
Amiinan musiikki on pitkälti tunnelmamusiikkia, johon mielellään uppoutuu. Heikoimmilla hetkillään se saattaa jäädä taustamusiikin tasolle - raja on häilyvä. Keikalla yhtyeen soittamista on hauska seurata. Roolit ja soittimet vaihtuvat lennossa jatkuvasti, ja mukana ovat muun muassa ne mikitetyt viinilasit. Yhtye niputetaan mielellään samaan ryhmään Sigur Rósien sekä múmien kanssa, mutta itse he eivät tätä yhteyttä näe: lisää asiasta täällä. Kukin päättäköön itse: tässä kaunis, ksylofonin vauhdittama Sexfaldur Kurrilta.
MP3
Amiinan albumilta Kurr (2007).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti