Perjantailevy: Broken Social Scene

Torontolaisen Broken Social Scenen varmistettua tulonsa heinäkuiseen Ruisrockiin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tutustutua bändiin oikein tositarkoituksella. Vaan kuinka kävikään. Yhtye perui kesän Euroopan kiertueensa, hyljäten myös suomalaiset festarikävijät. Voi itku. Tyhjän päitenkö olin aloittanut kanadalaisbändin tuotannon siirtämisen levykaupan hyllyltä omaani?

Olin lähtenyt liikkeelle Broken Social Scenen samannimisellä, kolme vuotta sitten julkaistulla ja samalla viimeisimmäksi jääneellä albumilla. Yhtyeen ytimen muodostavat Kevin Drew sekä Brendan Canning, joiden ympärillä sen kokoonpano on aikojen saatossa paisunut sekä supistunut, ja taas paisunut. Tämän levyn tekoon osallistui yhteensä 17 bändin jäseneksi laskettua henkilöä sekä lisäksi neljä vierailevaa muusikkoa. Kappaleita sille on päätynyt neljätoista. Näistä lähtökohdista voitanee päätellä, millaisen lopputuotteen superyhtye on puksauttanut ulos: yksitahoiseksi sitä en kutsuisi.

Broken Social Scene on levynä ensikuulemalta hyvin sekava. Se on paljon ääntä, paljon melua. Ääniraitoja on jatkuvasti päällekkäin iso pino, soittimia peruskitaroista, -bassoista sekä -rummuista jousiin sekä mitä runsaimpiin puhaltimiin. Lauluosuudet sen sijaan on miksattu kauttaaltaan hyvin alhaisiksi - niin alhaisiksi, että sanoituksia voi suurimmalta osin vain arvailla. Kun meluisuuden yli pääsee, alkavat kappaleiden hienot melodiat sekä taitava huippuhetkien luominen nousta esiin. Äänimaailmaa luodaan taitavasti särökitaroilla sekä puhaltimilla, ja aina pää lähtee nyökyttämään rumpukomppien tahdissa. Monen kappaleen sisästä voi oikeastaan löytää useamman, kun meno välillä yltyy ja välillä rauhoittuu. Levy kestää varmasti monen monta kuuntelukertaa.

Helpoiten lähestyttävä kappale Broken Social Scenella on kolmosraita 7/4 (Shoreline). Asiaa auttaa Feistin turvallisuuden tunnetta luova laulu, joka tukee kappaleen tarttuvuutta sekä hienoa loppunostatusta. Heinäkuussa Leslie Feistia tuskin oltaisiin Ruissalon lavoilla hänen omista sooloprojekteistaan johtuen nähty, mutta joka tapauksessa tämän levyn materiaalia olisi ehdottomasti hienoa kuulla elävänä: sellaiseen tuntuun tuotannolla on kai pyritty. Lavalta kuultuna sen meluiset tykitykset menisivät varmasti luihin ja ytimiin. Tänä kesänä emme saa moista kokea, mutta kenties myöhemmin. Tai kenties tartun seuraavaksi yhtyeen läpikotaisin kehuttuun kakkoslevyyn You Forgot It in People (2002). Tai ehkä bändijäsenten soolomateriaalia esittelevään levysarjaan Broken Social Scene Presents. Feist minulle onkin jo tuttuakin tutumpi. Tämähän on kuin mikäkin franchising-yritys, bändin muodossa. Toisinaan laadultaan epätasaista, mutta aina lupaus jostain mielenkiintoisesta.

MP3 Broken Social Scene - 7/4 (Shoreline)
Broken Social Scenen albumilta Broken Social Scene (2005).