(kuva elchicodelaleche)
Skotlantilainen Alasdair Roberts käväisi tällä viikolla Suomessa kahdella keikalla, Turussa ja eilen Tampereella. En ole missään nimessä kovin perehtynyt perinteiseen brittiläiseen, saati skotlantilaiseen kansanmusiikkiin, mutta sitä Roberts minun korviini hyvin perinteisellä tavalla on. Hän aloitti musisoinnin yli kymmenen vuotta sitten Appendix Out-nimellä bändinsä kanssa, kunnes ryhtyi sooloilemaan vuonna 2001, jolloin Secretly Canadianin julkaisi Robertsin perinteisistä kansanlauluista koostuvan esikoislevyn The Crook of My Arm. Tämän jälkeen häneltä on ilmestynyt kolme albumia, joista joka toinen on ollut omaa materiaalia ja joka toinen perinteisiä sävellyksiä.
Suurta eroa näiden julkaisujen välillä ei ole. Kaikkea mies- tai nainen-ja-kitara -tyyppistä musiikkia tulee nykyään kutsuneeksi folk-musiikiksi, mutta Roberts todellakin jatkaa ikivanhoja musiikkiperinteitä ja kirjoittaa sekä sanoituksia - useimmiten tietysti kuolemasta - että sävellyksiä, joita Brittein saarilla on laulettu aikojen alusta lähtien. Eilen Tampereen Telakalla, mihin Robertsin musiikki sopi mitä täydellisimmin esitettäväksi, uudet ja vanhat kappaleet sekottuivat yhdeksi kokonaisuudeksi. Niitä kuunnellessa ei voi olla siirtymättä mielessään Skotlannin sumuisiin, harmaanvihreisiin maisemiin. Oh. Miksi tällaisen musiikin siivittämästä mielikuvamatkailusta pääse nauttimaan pääsymaksutta maaliskuisena tiistai-iltana, sitä en tiedä. Mutta mukavaa oli.
MP3
Alasdair Robertsin albumilta No Earthly Man (2005).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti