Tarkoitukseni ei suinkaan ole kopioida toisten keksimää formaattia; tämä koveri nyt vain sattuu osumaan torstaipäivälle. Alkuperäiset torstaikoverit löytyvät joka viikko vuorenvarmasti I Guess I'm Floating -blogista, jonka valintoja tänään ovat metalliversio Bee Geesistä sekä Grizzly Bearin Daniel Rossenin JoJo-tulkinta. Yksipuolisuudesta heitä ei siis ainakaan voi syyttää.Sitten minun torstaikoveriini. Niin hurmaava kuin Weeping Willowsien Magnus Carlson bändinsä keulakuvana onkin, vielä enemmän taidan pitää hänestä sooloartistina. Ruotsin kielellä on eittämättä tärkeä rooli tämän mielipiteen puoltajana. Magnus, josta viime vuosina on kuoriutunut oikea setähenkilö, on aina selkeästi ilmaissut rakkautensa kolmeen asiaan: vanhoihin, suomalaisiin iskelmiin, Morrisseyhin ja tämän The Smithseihin sekä northern soul -musiikkiin. Tätä kolmatta löytyy etenkin hänen toiselta sooloalbumiltaan Ett kungarike för en kram, jopa yhden suoran lainakappaleen verran.
Kyseessä on Frankie Valli & The Four Seasonsin vuonna 1967 tunnetuksi tekemä Beggin', joka Magnuksen suussa on kääntynyt ruotsiksi muotoon Jag ber dig. Ja oj då, miten hyvin onkin. Kappale nousi viime vuonna uuteen suosioon pariisilaisen tuottajan Pilooskin ansiosta, jonka remix saavutti kesällä ykkössijan brittien viralliselta tanssilistalta. Samoihin aikoihin norjalaisen Madconin uudelleen levyttämä Beggin' viihtyi maansa virallisen sinkkulistan kärjessä, mutta sen arvon taidan jättää kommentoimatta. Pilooskin versio on niin onnistunut, että liitän sen tähän kaikkien iloksi - alkuperäistä voi kuunnella vaikkapa täältä. Magnus Carlsonin Jag ber dig puolestaan on yksi lempilauluistani kautta aikojen.
MP3
Alkuperäisversio löytyy Frankie Valli & The Four Seasonsin kokoelmalta Jersey Beat (2007). Pilooskin versio Pilooski Re-Editiltä (2007).
MP3
Magnus Carlsonin albumilta Ett kungarike för en kram (2003).
2 kommenttia:
En olekaan vielä herra Carlssonin soolotuotantoon tutustunut; Weeping Willowsilta kyllä löytyy pari levyä ja viime kesänä tuli ryhmä nähtyä livenä Wanajafesteillä. Olin ihan myyty siitä, miten vakuuttava Carlsson livenä on, laulujen sanat meni niin sydämeen ja niin uskoin, mitä se sanoi! Ihana, todellakin. Oli vaan surullista, miten vähän ihmisiä oli bändiä katsomassa, kaikki yleisö hävisi sen jälkeen kun edellinen, joku suomalainen peruskurabändi, oli soittanut :l
Luulisi, että Magnus-sedän lavakarismaa on mahdoton vastustaa. Hyi, Wanajafestin kävijät! Mä en puolestaan ole koskaan kuullut tuota soolomateriaalia livenä, toivottavasti siihen vielä joskus avautuu mahdollisuus. Suosittelen niitä soololevyjä oikein lämmöllä!
Lähetä kommentti