Anna Järvisen laulujen vahva teema on identiteetin kanssa tasapainoilu, hänen kohdallaan siellä ruotsalaisuuden ja suomalaisuuden välillä. Onkin siis nyrjähtäneellä tavalla osuvaa, että Anna saapui viimein Suomen sisämaahan esittämään ruotsinkielisen debyyttilevynsä materiaalia. Eilen Tampereen Klubilla suuri osa yleisöstä ei selvästikään tuntenut Järvisen musiikkia ennakkoon - liekö saapuneet paikalle lämmittelijä Astrid Swanin vai Aamulehden klubimainosten houkuttelemana - joten ruotsinkieliset sanat eivät monien kuulijoiden korviin tipahdelleet. Anna jäi tavallaan umpisuomalaisen yleisön edessä juuri siihen loukkoon, josta Jag fick feeling kertoo.
Vaikka yleisö ei maanittelusta huolimatta osannut laulaa kappaleiden mukana, tunsi jokainen takuulla, mistä oli kyse. Hentoinen Järvinen aloitti lavan reunalla seisten, hieman arkaillen, hyvää iltaa toivottaen. Mukana lavalla oli nelihenkinen yhtye, joista yhden käsissä soi haitari. Olikohan tässä mukana Dungenin jäseniä? On hämmästyttävää, miten suuresti pieni ihminen voi kappaleen vaatiessa laulaa, hiljentyen hetkessä takaisin pelkkään kuiskaukseen. Monet kappaleet, kuten Kan du gå, olivat saaneet yhtyeen kera sovituksiinsa potkua. Toiset laulut puolestaan nostivat Annan ihastuttavan äänen esiin levytyksiä paremmin, ja huuliharppu vahvisti musiikin kaihoisaa tunnelmaa. Illan kaunein hetki oli niin kovin liikuttava Nedgångslåten.
Kuten keikkaraportoijat joulukuisen Tavastian vierailun jälkeen totesivat, oli konsertissa harmittavinta Järvisen materiaalin vähyys ja siten esiintymisen lyhyys. Varmaa on kuitenkin, että Anna sai eilen reilun kourallisen uusia kuuntelijoita. Myynnissä olleita levyjä jonotettiin innokkaasti ja Annaa käytiin kiittämässä vuolaasti. Astrid Swanillakin oli omat innokkaat seuraajansa, mutta tämänkään esiintymisen myötä minusta ei tullut yhtä heistä. Suurin kiitos siis Annalle ja bändille. Menkäähän katsomaan heitä, jos oikeilla paikkakunnilla lähipäivinä olette.
MP3Anna Järvinen - Götgatan
Anna Järvisen albmilta Jag fick feeling (2007).
VIDEO Anna Järvisen keikka Valo-klubilla
Vaikka yleisö ei maanittelusta huolimatta osannut laulaa kappaleiden mukana, tunsi jokainen takuulla, mistä oli kyse. Hentoinen Järvinen aloitti lavan reunalla seisten, hieman arkaillen, hyvää iltaa toivottaen. Mukana lavalla oli nelihenkinen yhtye, joista yhden käsissä soi haitari. Olikohan tässä mukana Dungenin jäseniä? On hämmästyttävää, miten suuresti pieni ihminen voi kappaleen vaatiessa laulaa, hiljentyen hetkessä takaisin pelkkään kuiskaukseen. Monet kappaleet, kuten Kan du gå, olivat saaneet yhtyeen kera sovituksiinsa potkua. Toiset laulut puolestaan nostivat Annan ihastuttavan äänen esiin levytyksiä paremmin, ja huuliharppu vahvisti musiikin kaihoisaa tunnelmaa. Illan kaunein hetki oli niin kovin liikuttava Nedgångslåten.
Kuten keikkaraportoijat joulukuisen Tavastian vierailun jälkeen totesivat, oli konsertissa harmittavinta Järvisen materiaalin vähyys ja siten esiintymisen lyhyys. Varmaa on kuitenkin, että Anna sai eilen reilun kourallisen uusia kuuntelijoita. Myynnissä olleita levyjä jonotettiin innokkaasti ja Annaa käytiin kiittämässä vuolaasti. Astrid Swanillakin oli omat innokkaat seuraajansa, mutta tämänkään esiintymisen myötä minusta ei tullut yhtä heistä. Suurin kiitos siis Annalle ja bändille. Menkäähän katsomaan heitä, jos oikeilla paikkakunnilla lähipäivinä olette.
MP3
Anna Järvisen albmilta Jag fick feeling (2007).
VIDEO Anna Järvisen keikka Valo-klubilla
7 kommenttia:
Ylisanat eivät tosiaan ole liioiteltuja. Anna oli upea ja bändi svengasi (erityisesti rumpali-haitaristi loisti). Olisihan Anna voinut vetää vielä Vårmelodin (jota ei taideta jostain syystä esittää keikoilla) ja sen Imperiet-biisin, jota aiemmalla keikalla tiedon mukaan esittivät. Ja itse ainakin yritin laulaa mukana...
Aamulehti muuten talletti pienen pätkän keikan alusta videolle:
http://www.aamulehti.fi/mediagalleria/aamulehti/videot/1214/1.shtml
Ah, kiitos linkkivinkistä! Mulle ei tule Aamulehteä joten pitää huomenna jostain yrittää kurkkia, mitä sanottavaa lehdellä keikasta on. Ja joops mäkin välillä lauleskelin mukana, mutta oli varmaan kaikkien edun mukaista, etten yhtään enempää, hih.
Jussi Niemi kirjoitti Aamulehdessä näin:
"Järvinen nelimiehisine bändeineen tyylitteli eräänlaista country rockia selkeän pohjoismaisella ja hurmaavan luomulla otteella. Mukavasti instrumentteja vaihdelleet soittajat puhalsivat täysillä samaan hiileen tähden kanssa tunnustuksellisten oloisten laulujen saadessa paljon levyversioita kohtalokkaamman ja verevämmän hahmon."
Kiitos! Veinkin lehden tilauskaupustelijalta asematunnelista. :) Melko samaa mieltä Niemen kanssa, mitä Annan esiintymiseen tulee.
Toivottavasti Anna on tänään illalla Turun Klubilla yhtä mainio - olen nimittäin menossa katsomaan! Materiaali ei varsinaisesti ole tuttua, mutta kiinnostavaa kyllä.
Jeij! Oliko? :)
Lähetä kommentti