"Kesä on täällä taas!" hihkuvat kadun ihmiset. Aurinkolaseissaan, t-paidoissaan, jäätelötötteröt käsissään ja vappunaamarit toisessa. Kaupungilla vallitsee lähes karnevaalimeininki ja ihmettelen, mistä ihmeen koloista tämä väkimäärä on kaivautunut esiin. Tai löytyykö niille kaikille paikka, mihin mennä, jos toukokuussa takatalvi iskee. Mutta kyllä, kesä on antanut meille maistiaisen tulevasta.Toivon mukaan kesästä ehtii nauttia sitten, kun se saapuu jäädäkseen. Viime viikot ovat kuluneet useammassa hanttihommassa hiki otsalla huhkien, eikä aurinkoa ole ehtinyt pysähtyä tervehtimään. Useimmiten tilanne on ollut aivan päinvastainen: joutilas kesä on vaikuttanut vaihtoehdoista todennäköisimmältä. Silloin tunnuslauluni on ollut Emilíana Torrinin Unemployed in Summertime. Islantilais-italialainen Emilíana on julkaissut viisi sooloalbumia, mutta parhaiten hänen sävellyksistään tunnistetaan varmasti Kylie Minoguen Slow tai Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia -elokuvan kappale Gollum's Song. Emilíanan albumeista vahvin on mielestäni Fisherman's Woman (2005), mutta tuo yksittäinen Unemployed in Summertime on sattuneesta syystä jäänyt eniten kuuntelemakseni. Sen nimi kertoo kaiken oleellisen. Ah. Kai ne laiskat, joutilaat kesät vielä joskus koittavat.
MP3
Emilíana Torrinin albumilta Love in the Time of Science (1999).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti