Taas on grunge-aika!Sain nimittäin vihdoinkin aikaiseksi katsoa Gus Van Santin Last Days –elokuvan, joka on pyörinyt vuokraamon hyllyllä jo jonkin aikaa. Kyseinen pätkä kuuluu osaltaan taas siihen kavalkadiin, joka yrittää selittää tai tässä tapauksessa lähinnä vain kuvata Nirvanan nokkahahmon, Kurt Cobainin elämää. Aihe ei ehkä ole se kaikista omaperäisin, mutta sekään ei haittaa, kun elokuva itsessään on näin kaunis. Last Days muistuttaa ilmeeltään hyvin paljon edeltäjäänsä Elephantia, mikä ei ehkä ole edes sattumaa. Kummankin on nimittäin sanottu kuuluvan ohjaajan kuolemaa käsittelevään trilogiaan, jonka ensimmäisenä osana toimii Gerry. Mikäli se vain on mahdollista, on Last Days kuitenkin vielä kauniimpi ja virheettömämpi kuin edeltäjänsä. Upeita pitkiä ottoja, vähän dialogia ja viimeistä yksityiskohtaa myöten mietittyjä kuvia. Vau.
Elokuvan soundtrackilla on melko suuresti edustettuna pääosaa näyttelevä Michael Pitt. Kyse ei ole kuitenkaan vain roolista, sillä mies soittaa tosielämässä omassa grungehenkisessä Pagoda-yhtyeessään. Death to Birth on vain yksi soundtrackilla kuultavista kappaleista, sillä myös esimerkiksi Happy Song on videoineen tallennettu Last Daysin DVD:lle. Kyseessä taitaakin olla lähinnä elokuvaa varten tehty video, niin paljon laulaja pyrkii esikuvaansa muistuttamaan. Mikäli muuten Pittin tekemiset kiinnostavat, voi hänet vielä hetken aikaa nähdä elokuvissa pyörivässä Funny Gamesissa. Omakin tieni taitaa lähiaikoina käydä teatterin puolelle.
Ja niin, Last Daysissa voi nähdä ehkä suloisimmat kissanpennut, joita on filmille koskaan tallennettu. Jo se on tarpeeksi suuri syy nähdä elokuva.
MP3
Elokuvan Last Days soundtrackilta (2005).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti