Vuoden levyt 2009

Antti Nylénin vihan ja katkeruuden yllyttäminä päädyin ensin kuuntelemaan liikaa Morrisseyta ja sen jälkeen laatimaan listaa vuoden parhaista musiikillisista elämyksistä. Valitukset voi siis osoittaa siihen suuntaan. Merkittävin juttu on ollut omalla kohdallani Spotify, jonka olemassaoloa edeltävä aika on valunut pois mielestäni kuin vesi viemäriin. Miten silloin tultiin edes toimeen? Spotify tarjoaa ihan parhaimman järjestelmän miesmuistiin: kuuntelija saa ulottuvilleen valtavat määrät musiikkia ja voi tätä apuna käyttäen ostaa parhaimmiston omakseen joko analogisesti tai digitaalisesti. Mikä tietysti vaatii, että kaikkien omatunto käskee maksamaan musiikista muutakin kuin pennosia. Ai niin, siinähän se ongelma olikin. Siirtykäämme siis itse musiikkiin ja niihin artisteihin, jotka ansaitsevat maininnan omalla subjektiivisella ja erittäin värittyneellä listallani. Vuoden 2009 parhaat levyt, olkaa hyvät:

Ruotsalaiset hallitsivat tänä vuonna aika suvereenisti levysoitintani. Jonathan Johansson, Markus Krunegård sekä Prince of Assyria tarjosivat niin elektronista kuin folkahtavaakin tunnelmointia, ja kaikki yllättivät yllättävän positiivisesti. Krunegård julkaisi katsontatavasta riippuen joko kahden levyllisen tai kaksoislevyllisen verran jatkoa Markusevangelietille, ja etenkin Lev som en gris, dö som en hund vakuutti. Kaksoistemppujen kohdalla on aina se pieni vaara suoltaa ilmoille vain keskinkertaista rallatusta, mutta Krunegårdin ansio on mielestäni aina ollutkin enemmän määrä kuin laatu. Sen sijaan Jonathan Johanssonin alkuvuodesta ilmestynyt debyytti oli kaikessa pieneleisyydessään oikein laadullinen elektropop-levy. Sen innoittamana olen päättänyt vakaasti alkaa puhua ruotsia skoonelaisittain, mikä on aika hienoa se, varsinkin muille kuin itselleni. Muista ruotsalaisista vuoden parhaan levyn kunnianarvoisesta tunnustuksesta kilpailee ehdottomasti Anna Järvinen, jonka Man var bland molnen on melko lähellä täydellisyyttä. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni myös Kent kuulostaa edelleen ihan loistavalta. Ainakin naapurini ovat saaneet sen tuntea huudattaessani Taxmannenia tai Krossa alltia syksyn mittaan. Nöyrin anteeksipyyntöni heille siitä.

Jos Kent edustaa listallani rockin kokeneempaa kastia, löytyy sieltä myös nuorempia tulokkaita. Uutukaisista parhaimpia olivat tänä vuonna brittiläiset White Lies sekä The xx, joiden tumma kitarointi löysi melko nopeasti paikkansa levyhyllystäni. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta toivottavasti linjaksi ei vakiinnu ainakaan vanhan toistaminen. Bat for Lashes oli kolmas brittiläinen ystäväni, ja vaikka Two Suns ei ehkä ihan vedäkään vertoja edeltäjälleen, väijyy sen uumenissa muutama niin tajuttoman upea kappale, että niillä päässee listallani jo aika korkealle. Unohtamatta tietenkään Morrisseyta, joka ansaitsee paikkansa ilmeisesti pelkän olemassaolonsa takia. Minkä sille mahtaa, Morrissey nyt vaan on niin... Morrissey. Myös suomalaisista löytyi monia ihan kelvollisia levytyksiä, mutta oikeastaan vain Samuli Putron ja Joose Keskitalon onnistui kolahtaa kunnolla. Tai sitten suhtaudun suomen kieleen niin antaumuksella, että vain sitä sekä erityisen kauniisti että oivaltavasti käyttävät pääsevät suosiooni. Tiedä häntä.

Lopuksi vielä se parhaista parhaiden Spotify-soittolista sekä hyvä uudenvuodentoivotus ja –toivomus yhtä loistokkaasta musiikillisesta annista myös ensi vuonna. Silloin nähdään!

Ruisrock 2008

(kuvat Salla)

From Sweden with Love Helsingin Eteläsatamassa 11.06.08

(kuva EMI Music Norway)

Satamafestivaalit toivat tällä viikolla Helsinkiin Götheborg-purjelaivan sekä Ruotsin viiltävän tyylikkään prinssin Carl Philipin lisäksi From Sweden with Love -konserttitapahtuman. Keskiviikkoiltana hölmönniminen minifestivaali veti sataman kupeeseen Lyypekinlaiturille tummanpuhuvia sadepilvien kanssa kilpaa kumppari- ja korkkarijalkaisia ruotsipopin ystäviä.

Ensimmäinen illan kolmesta esiintyjästä oli ylisanoistani tiheään nauttinut ruotsinsuomalainen Anna Järvinen. Anna, joka ei voi tehdä mitään väärää. Anna, joka bändeineen soitti lavalla samanlaisella tunteen palolla kuin huhtikuisella Suomen kiertueellaan. Anna, joka kyyneleitä poskiltaan pyyhkien kertoi Helsingin maisemissa soittamisen olevan suurempi juttu kuin osaisimme kuvitellakaan. Lavalta avautuivat juuri ne nurkkaukset, joista Jag fick feeling -levyn kappaleet kertovat, ja juuri niillä kulmilla albumin musiikkia sopi soittaa. Ruisrockissa kohtaamme jälleen.

Sahara Hotnightsilla ei moisen jälkeen ollut mahdollisuutta tehdä minuun minkäänlaista vaikutusta, vaikka sekä vanhempia Hot Night Crasheja että uudempia The Loneliest City of All -hittejä sievästi soittelivatkin. Olin säästänyt kaiken innostukseni Håkan Hellströmille. Oj Håkan. Sain Håkanin levyn aikoinaan göteborgilaiselta ystävältäni ja parin vuoden ajan siitä eteenpäin nuo levyt olivat minulle yhtä kuin ruotsalainen pop-musiikki - ja ruotsalainen pop-lyriikka. Koskaan en kuitenkaan päässyt ihailemaan Håkanin lavaesiintymistä, joten aika oli vähintäänkin kypsä.

Tilanteen vaatimalla antaumuksella Hellström seitsenhenkisen yhtyeen kera tehtävään tarttuikin. Saksofonistin ja congan soittajan pistäessä parastaan hän viipotti lavan reunaa edestakaisin leopardihuivi tuulessa liehuen. Välillä lavalla kierivästä miehestä näkyivät vain varpaanpäät, välillä eturivin innokkaimmat pomppijat meinasivat saada hänet syliinsä. Bändi lienee kiertänyt keväällä kotimaataan För sent för Edelweiss -materiaalin kanssa, mutta valtavaksi ilokseni Helsingissä kuultiin kaikkia niitä takavuosien hittejä. Tro och tvivelin avauksen jälkeen vuorossa olivat muun muassa Nu kan du få mig så lätt, Kom igen Lena sekä kaiken päättänyt Det är så jag säger det. Kaatosateen kastelema yleisö sai niskaansa punaisia ruusuja ja Håkan yhtyeineen kiitoksena arvostavat aplodit. Pahimmat sadepilvetkin väistyivät. Kiitti, Håkan.

Ylisanoja Anna Järvisestä Tampereen Klubilla 09.04.08

Anna Järvisen laulujen vahva teema on identiteetin kanssa tasapainoilu, hänen kohdallaan siellä ruotsalaisuuden ja suomalaisuuden välillä. Onkin siis nyrjähtäneellä tavalla osuvaa, että Anna saapui viimein Suomen sisämaahan esittämään ruotsinkielisen debyyttilevynsä materiaalia. Eilen Tampereen Klubilla suuri osa yleisöstä ei selvästikään tuntenut Järvisen musiikkia ennakkoon - liekö saapuneet paikalle lämmittelijä Astrid Swanin vai Aamulehden klubimainosten houkuttelemana - joten ruotsinkieliset sanat eivät monien kuulijoiden korviin tipahdelleet. Anna jäi tavallaan umpisuomalaisen yleisön edessä juuri siihen loukkoon, josta Jag fick feeling kertoo.

Vaikka yleisö ei maanittelusta huolimatta osannut laulaa kappaleiden mukana, tunsi jokainen takuulla, mistä oli kyse. Hentoinen Järvinen aloitti lavan reunalla seisten, hieman arkaillen, hyvää iltaa toivottaen. Mukana lavalla oli nelihenkinen yhtye, joista yhden käsissä soi haitari. Olikohan tässä mukana Dungenin jäseniä? On hämmästyttävää, miten suuresti pieni ihminen voi kappaleen vaatiessa laulaa, hiljentyen hetkessä takaisin pelkkään kuiskaukseen. Monet kappaleet, kuten Kan du gå, olivat saaneet yhtyeen kera sovituksiinsa potkua. Toiset laulut puolestaan nostivat Annan ihastuttavan äänen esiin levytyksiä paremmin, ja huuliharppu vahvisti musiikin kaihoisaa tunnelmaa. Illan kaunein hetki oli niin kovin liikuttava Nedgångslåten.

Kuten keikkaraportoijat joulukuisen Tavastian vierailun jälkeen totesivat, oli konsertissa harmittavinta Järvisen materiaalin vähyys ja siten esiintymisen lyhyys. Varmaa on kuitenkin, että Anna sai eilen reilun kourallisen uusia kuuntelijoita. Myynnissä olleita levyjä jonotettiin innokkaasti ja Annaa käytiin kiittämässä vuolaasti. Astrid Swanillakin oli omat innokkaat seuraajansa, mutta tämänkään esiintymisen myötä minusta ei tullut yhtä heistä. Suurin kiitos siis Annalle ja bändille. Menkäähän katsomaan heitä, jos oikeilla paikkakunnilla lähipäivinä olette.

MP3 Anna Järvinen - Götgatan
Anna Järvisen albmilta Jag fick feeling (2007).

VIDEO Anna Järvisen keikka Valo-klubilla

Anna Järvinen - Kom hem (video)

Anna Järvinen on tehnyt kappaleesta Kom hem musiikkivideon, joka on yhtä nätti ja yksinkertainen kuin laulukin. Ohjaajana on toiminut Fredrik Wenzel (Farväl Falkenberg), joka oli vastuussa myös Götgatanin videosta.

Anna Järvinen Suomen kiertueelle huhtikuussa

Jeij! Anna Järvinen tulee tänne iloksemme keikkailemaan huhtikuussa. Innolla odotan hänen näkemistään ja kuulemistaan, harmikseni kun missasin (loppuunmyydyn) Tavastian keikan joulukuussa. Luvatut paikat ja ajat ovat nähtävästi seuraavat:

9.4. Valoklubi / Klubi, Tampere; mukana Astrid Swan
10.4. Polte-klubi / Tavastia, Helsinki; mukana Pintandwefall
11.4. Jyrock-festarit, Jyväskylä
12.4. Klubi, Turku

Uteliaat voivat lisäksi katsella Annaa TV2:n Inhimillisessä tekijässä 5.3. klo 22.55.

With Every Heartbeat/För varje hjärtslag

Tässä päivän koveriannos; jatketaan nyt tällä linjalla kun sille on lähdetty. Ihanainen Anna Järvinen (en kai ole vielä käyttänyt tätä adjektiivia hänen yhteydessään?) ja Annika Norlin, joka on levyttänyt englanniksi nimellä Hello Saferide ja ruotsiksi nimellä Säkert!, esittivät joulukuussa Ruotsin televisiossa Robynin kappaleen With Every Heartbeat. Alkuperäinen versio näyttää ja kuulosta tältä, ja alla linkki tähän ruotsinkieliseen versiointiin. On kyllä pakko todeta, että hämmästyn aina kun Robynin ura vain jatkuu ja jatkuu - omistin kyllä sen vuoden 1995 hittilevyn Robyn Is Here, mutta en ajatellut että hänestä kohistaisiin vielä kymmenen vuotta myöhemmin. Vaan ei se mikään ihme ole, jos laulettavana on näin upeita pop-biisejä. Tämäkin taipuu vaikka mihin sovitukseen ja vaikka mille kielelle, tässä yksi esimerkki.

MP3 Anna Järvinen & Annika Norlin - För varje hjärtslag (live)
Anna Järvisen ja Annika Norlinin esiintymisestä SVT:n ohjelmassa Musikbyrån.

Vuoden levyt 2007

(kuva fensterbme)

Vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi en ajatellut vielä miettiä mitä 2008 tuo tullessaan, vaan tehdä niin kuin uudenvuodenpäivänä usein on tapana tehdä: muistella eilistä. Kaupunki on tänään hiljaa ja kadut tyhjiä, elämä pysähtynyt. Vasta huomenna se pyörähtää käyntiin uudella vimmalla. Eli: millaisella musiikilla kasvatin levyhyllyjäni vuonna 2007?

Vuosi oli uusien levyjen kannalta suorastaan ilmiömäisen hyvä - niin hyvä, etten millään pystynyt ostamaan kaikkea, mitä olisin halunnut. Uutuuksien joukosta löytyivät muun muassa kestosuosikit Kent levyllään Tillbaka till samtiden ja Sigur Rós tupla-albumillaan Hvarf/Heim. En meinannut ensin millään lämmetä Kentin entistä elektronisemmalle tyylille, mutta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen en halunnut heittää suhdettamme nurkkaan ja vihdoin tarkemman kuuntelun jälkeen löysin kyllä uusien kappaleiden loistavuuden - etenkin Vy Från Ett Luftslott ja Generation Ex. Sigur Rósin levyistä akustista Heimiä on tullut kuunneltua erityisen paljon, vanhat kappaleet kun kuulostavat osa hyvinkin uudenlaisilta.

Muutkin vanhat tutut kuten Arcade Fire, Jens Lekman, Björk, Interpol, Amiina, Of Montreal ja Matti Johannes Koivu julkaisivat viime vuonna uutta materiaalia. Osasta näistä en ole ehtinyt saada kunnollista kokonaiskuvaa, sillä kuuntelin sekalaisia kappaleita netistä ladattuna alkuvuoden ajan, ja vasta syksyllä Islannista palattuani ostin varsinaiset levyt. Etenkin Arcade Firen Neon Biblen ja Amiinan Kurrin olen kuunnellut läpi alusta loppuun vain muutamia kertoja.

Vuoden aikana onnistuin löytämään ilahduttavan paljon uutta musiikkia. Ólöf Arnalds sekä Anna Järvinen julkaisivat esikoislevynsä ja kuuntelin ensimmäisen kerran tarkemmalla korvalla Feistiä, LCD Soundsystemiä, The Nationalia ja Kings of Leonia. Kaikki neljä olivat niminä olleet jo kauan tuttuja, mutta en ollut osanntut yhdistää musiikkia esittäjään. The Reminder, Sound of Silver, Boxer ja Because of the Times ovat harvoin edes päässeet sinne levyhyllyyn asti kun ne ovat niin ahkerasti pyörineet stereoissa.

Vuoden loppu ja uuden alku on kaikenlaisten top-listojen aikaa, joten minäkin pistän lopuksi viisi vuoden 2007 suosikkilevyäni järjestykseen:

1. Feist - The Reminder
2. Of Montreal - Hissing Fauna, Are You the Destroyer?
3. The National - Boxer
4. Anna Järvinen - Jag fick feeling
5. Ólöf Arnalds - Við og við

Näitä levyjä on siis tullut kuunneltua eniten ja nämä muistuttavat minua vuodesta 2007. Lista olisi varmasti erilainen jos olisin vaikkapa voittanut lotossa ja saanut kantaa levykaupasta mukaan kaiken haluamani. Listapaikasta olisivat kilpailleet ainakin John McGregorin Maa ei oo pimee, Múmin Go Go Smear the Poison Ivy, PJ Harveyn White Chalk, Devendra Banhartin Smokey Rolls Down Thunder Canyon, Beirutin The Flying Club Cup, Seabearin The Ghost That Carried Us Away, Editorsien An End Has a Start, Reginan Oi miten suuria voimia!, M.I.A.n Kala, Amy Winehousen Back to Black ja Radioheadin In Rainbows. Ainakin. Joten, lauantaina...lottokuponkia täyttämään?

Tässä vielä kuunneltavaksi kolmea artistia top 5-listastani - ne kolme, joita en maininnut jo edellisessä blogimerkinnässäni. Nauttikaa vuoden parhaasta musiikista!

MP3 Of Montreal - Heimdalsgate Like A Promethean Curse
Of Montrealin albumilta Hissing Fauna, Are You the Destroyer? (2007).

MP3 The National - Fake Empire
The Nationalin albumilta Boxer (2007).

MP3 Ólöf Arnalds - Í nýju húsi
Ólöf Arnaldsin albumilta Við og við (2007).

Ensimmäinen

Ensimmäisen blogimerkinnän kunniaksi tässä ensimmäiset raidat kolmen laulajan läpimurtoalbumilta. Yritin miettiä kolmea eri debyyttialbmia mutta lopulta melko harvan artistin ensimmäinen levytys on aivan loistava. Niitä harvinaisempia mahtavia debyyttejä on yleensä työstetty pitkään ja hartaasti, niin kuin Anna Järvisen tapauksessa.

Anna levytti jo 2000-luvun alussa Granada-yhtyeen solistina mutta julkaisi vasta tänä vuonna oman sooloalbuminsa. Jag fick feeling onkin aivan ihana ja sen ensimmäinen raita Götgatan ehkä suosikkini levyltä.

Toinen tapaus on Leslie Feist, jonka debyytti Monarch (Lay Your Jewelled Head Down) (1999) jäi ilmestyessään vähälle huomiolle ja vasta kakkoslevy Let It Die löysi tiensä levysoittimiin - puhumattakaan keväällä ilmestyneestä The Reminderista, jonka laulut soivat jopa Suomen radiossa. Lisäksi Feist on levyttänyt Broken Social Scenen jäsenenä. Alla kuitenkin aloituskappale Gatekeeper siltä kakkoslevyltä. Siitä on tehty myös aika jytääviä tanssiremiksejä mutta niistä ehkä myöhemmin.

Kolmas ja viimeinen artisti on José González, jolta myös ilmestyi uusi albumi In Our Nature tänä syksynä. Ensimmäisestä levystä Veneer olikin kulunut jo neljä vuotta, eikä ihme, sillä huippumenestyneen läpimurtolevyn jälkeen Josélla varmasti riitti keikkoja. Levyn suurhittejä olivat Heartbeats ja Crosses, mutta alla Slow Moves, joka aloittaa koko levyn.

Linkkejä klikkaamalla voi ladata kyseisen laulun, mutta vielä parempi idea on klikkaila mainittujen albumeiden nimiä ja suunnata levykauppaan, tsih tsih. Ja kommenttejakin voi jättää, ei edes tarvitse rekisteröityä. Ensi vuonna lisää bloggailua.

MP3 Anna Järvinen - Götgatan
Anna Järvisen albumilta Jag fick feeling (2007).

MP3 Feist - Gatekeeper
Feistin albumilta Let It Die (2004).

MP3 José González - Slow Moves
José Gonzálezin albumilta Veneer (2003).