Duffysta oli puhe jo neljä kuukautta sitten, mutta lienee soveliasta palata aiheeseen nyt kun tuo Rockferry-albumi viimein pyörii stereoissani. Samalla voin esittää pahoitteluni kaikille googlettajille, jotka jostain syystä ohjautuvat tuohon täysin epäinformatiiviseen blogimerkintääni. No, ainakin siellä sovittiin että Duffyn musiikkityyliä sopii kutsua nu-souliksi. Tai neo-souliksi. Tai northern souliksi.
Oli miten oli, tyylikkääksi sitä ja koko Rockferry-kokonaisuutta voi ainakin kehua. Tyylikkääksi, harkituksi ja ennen kaikkea luontevaksi. Levyn vähäeleisyys saattaa ensikuulemalla jättää etäisyyden tunteen, mutta joka kuuntelukerralla, kappale kappaleelta, levy koukuttaa aloittamaan alusta uudestaan ja uudestaan. Albumilta on turha odottaa "viime vuoden Duffyn" Rehab-kaltaisia vetäisyjä, sillä tunnelma Rockferrylla on selvästi kaihoisampi. Moisille venkutuksille ei ole tarvetta, vaan levyn parasta antia ovat nimenomaan Warwick Avenuen sekä Hanging On Too Longin kaltainen bluesmaisuus.
Rockferryn luontevuus johtuu varmasti sen tekijäjoukon ammattitaidosta. Bernard Butler ja Jimmy Hogarth ovat tienneet, että kappaleet puhuvat puolestaan. Aimee Anne Duffyn ei hänenkään tarvitse liioitella, kun vähäeleinen ilmaisu riittää yhtä hyvin karvoja nostattavan karismaattiseen laulusuoritukseen. Livenä sen voi parhaiten todeta.
Oli miten oli, tyylikkääksi sitä ja koko Rockferry-kokonaisuutta voi ainakin kehua. Tyylikkääksi, harkituksi ja ennen kaikkea luontevaksi. Levyn vähäeleisyys saattaa ensikuulemalla jättää etäisyyden tunteen, mutta joka kuuntelukerralla, kappale kappaleelta, levy koukuttaa aloittamaan alusta uudestaan ja uudestaan. Albumilta on turha odottaa "viime vuoden Duffyn" Rehab-kaltaisia vetäisyjä, sillä tunnelma Rockferrylla on selvästi kaihoisampi. Moisille venkutuksille ei ole tarvetta, vaan levyn parasta antia ovat nimenomaan Warwick Avenuen sekä Hanging On Too Longin kaltainen bluesmaisuus.
Rockferryn luontevuus johtuu varmasti sen tekijäjoukon ammattitaidosta. Bernard Butler ja Jimmy Hogarth ovat tienneet, että kappaleet puhuvat puolestaan. Aimee Anne Duffyn ei hänenkään tarvitse liioitella, kun vähäeleinen ilmaisu riittää yhtä hyvin karvoja nostattavan karismaattiseen laulusuoritukseen. Livenä sen voi parhaiten todeta.
MP3
Duffyn albumilta Rockferry (2008).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti