Menneen vuoden summaaminen on niin oleellinen osa uutta vuotta, että kai minunkin on se tehtävä, vaikka uudet kuviot vyöryvätkin jo päälle. Olen yleensä kai aika huono ostamaan juuri uunista tulleita levyjä, joten tasan vuosi sitten päätin hankkia vähintään yhden vastailmestyneen levyn joka kuukausi. Heinäkuun jälkeen lakkasin jostakin syystä laskemasta, mutta siitä huolimatta sain kuin sainkin kokoon 12 vuonna 2007 ilmestynyttä levyä. Se on pieni määrä tunnolliselle musiikkibloggajalle, mutta suuri saavutus minulle. Näistä levyistä olen nyt valinnut mainittavimmat.
Vuoden hienoimmat uudet tuttavuudet olivat LCD Soundsystem albumillaan Sound of Silver sekä The Good, the Bad & the Queen nimikkoteoksellaan. Ensimmäinen näistä sisältää useita mahtavia kappaleita, kun taas jälkimmäinen on kokonaisuutena ihan ensiluokkaisen tunnelmallinen. The Good, the Bad & the Queen on yksi Blur-yhtyeestä tutun Damon Albarnin projekteista, jotka ovat mielestäni kaikki tyyliltään ihailtavan erilaisia. Jos ette usko, verratkaa tätä vuoden 2007 tuotosta vaikkapa Blurin Parklifeen tai Gorillazin Feel Good Inc.iin. Jos ette siltikään usko, niin, no, älkää sitten.
Vanhemmista suosikeista Manic Street Preachers oli lievä pettymys. Send Away the Tigers on kovin tasapaksu, mutta en toisaalta odottanutkaan, että walesilaiset voisivat enää tehdä mitään entisen tasoista. Sen sijaan Nine Inch Nailsin Year Zero oli tarinoineen, nettisivuineen ja ajatuksineen aika mielenkiintoinen kokonaisuus, ja voin kyllä sanoa pitäväni levystä. Ei tämäkään parhainta NIN:ia ole, mutta parempaa kuin moni muu.
Kirjoittajalle vuoden ehkä kokonaisin levy oli suomalaisen Lapkon Young Desire, jolla ei ole yhtäkään ylimääräistä tai muuten heikkoa kappaletta. Se on melko harvinaista ja ansaitsee mielestäni tunnustuksen. Lapko on kolmen levynsä aikana aina vain parantanut soitantaansa, joten on melko mielenkiintoista nähdä, miltä seuraava levy kuulostaa.
Lopulta mainittavaksi jää vielä Interpolin Our Love to Admire. Moni pitää debyytti Turn on the Bright Lightsia (2002) yhtyeen kirkkaasti parhaimpana levytyksenä, mutta itselleni keskimmäinen Antics (2004) on aina ollut rakkaampi. En voi olla pitämättä uusimmastakaan levystä, joka luultavasti ansaitsee ykköspaikan omalla vuoden 2007 listallani, jota en kuitenkaan osaa tai halua sen tarkemmin laatia.
Vuosi 2007 lienee nyt uusien levyjen osalta loppuun käsitelty, vanhoista mahdollisesti lisää myöhemmin. Ohessa muutama kappale niiltä parhaimmilta albumeilta.
M4AInterpol - Pace Is the Trick
Interpolin albumilta Our Love to Admire (2007).
M4AThe Good, the Bad & the Queen - History Song
The Good, the Bad & the Queenin albumilta The Good, the Bad & the Queen (2007).
M4ANine Inch Nails - The Greater Good
Nine Inch Nailsin albumilta Year Zero (2007).
M4ALapko - Killer Whales
Lapkon albumilta Young Desire (2007).
Vuoden hienoimmat uudet tuttavuudet olivat LCD Soundsystem albumillaan Sound of Silver sekä The Good, the Bad & the Queen nimikkoteoksellaan. Ensimmäinen näistä sisältää useita mahtavia kappaleita, kun taas jälkimmäinen on kokonaisuutena ihan ensiluokkaisen tunnelmallinen. The Good, the Bad & the Queen on yksi Blur-yhtyeestä tutun Damon Albarnin projekteista, jotka ovat mielestäni kaikki tyyliltään ihailtavan erilaisia. Jos ette usko, verratkaa tätä vuoden 2007 tuotosta vaikkapa Blurin Parklifeen tai Gorillazin Feel Good Inc.iin. Jos ette siltikään usko, niin, no, älkää sitten.
Vanhemmista suosikeista Manic Street Preachers oli lievä pettymys. Send Away the Tigers on kovin tasapaksu, mutta en toisaalta odottanutkaan, että walesilaiset voisivat enää tehdä mitään entisen tasoista. Sen sijaan Nine Inch Nailsin Year Zero oli tarinoineen, nettisivuineen ja ajatuksineen aika mielenkiintoinen kokonaisuus, ja voin kyllä sanoa pitäväni levystä. Ei tämäkään parhainta NIN:ia ole, mutta parempaa kuin moni muu.
Kirjoittajalle vuoden ehkä kokonaisin levy oli suomalaisen Lapkon Young Desire, jolla ei ole yhtäkään ylimääräistä tai muuten heikkoa kappaletta. Se on melko harvinaista ja ansaitsee mielestäni tunnustuksen. Lapko on kolmen levynsä aikana aina vain parantanut soitantaansa, joten on melko mielenkiintoista nähdä, miltä seuraava levy kuulostaa.
Lopulta mainittavaksi jää vielä Interpolin Our Love to Admire. Moni pitää debyytti Turn on the Bright Lightsia (2002) yhtyeen kirkkaasti parhaimpana levytyksenä, mutta itselleni keskimmäinen Antics (2004) on aina ollut rakkaampi. En voi olla pitämättä uusimmastakaan levystä, joka luultavasti ansaitsee ykköspaikan omalla vuoden 2007 listallani, jota en kuitenkaan osaa tai halua sen tarkemmin laatia.
Vuosi 2007 lienee nyt uusien levyjen osalta loppuun käsitelty, vanhoista mahdollisesti lisää myöhemmin. Ohessa muutama kappale niiltä parhaimmilta albumeilta.
M4A
Interpolin albumilta Our Love to Admire (2007).
M4A
The Good, the Bad & the Queenin albumilta The Good, the Bad & the Queen (2007).
M4A
Nine Inch Nailsin albumilta Year Zero (2007).
M4A
Lapkon albumilta Young Desire (2007).
1 kommentti:
jee, sait 12! mulla oli lopulta 16...joista jokaisen ostin elokuun jälkeen. että rahapussi kiittää...
Lähetä kommentti