Blur

Tämä bändi ei voisi kai enää yhtään epäajankohtaisempi olla, vaikka se olisi jo kuollut ja kuopattu. Brittiläinen Blur on nimittäin elänyt hiljaiseloa viimeiset viisi vuotta, vaikka jonkinlaisesta paluusta tasaisin väliajoin puhutaankin. Graham Coxonia moni odottaa takaisin sen jälkeen, kun tämä viimeisimmällä Think Tank –levyllä lähti kävelemään. Mies tuntuu kuitenkin keskittyvän lähinnä omiin projekteihinsa, ja niin tekee myös solistin ja laulunkirjoittajan virassa toiminut Damon Albarn. Gorillaz sekä The Good, the Bad & the Queen ovat vain näkyvin osa siitä kaikesta, missä Albarn näinä päivinä vaikuttaa. Taitaa olla parempi, että Blur pysyy siellä 90-luvulla. Aikansa kutakin.

Uuden tuotannon puute ei kuitenkaan estä kertaamasta vanhoja levyjä, joita Blurille on kerääntynyt ihan kohtalainen määrä. Tämänpituisen uran varrelta alkaa jo löytää hassuja tapoja, jotka toistuvat levy levyltä. Liekö sitten mielikuvituksen puutetta, mutta kuultavaksi ovat päätyneet muun muassa kappaleet Mellow Song, Good Song, Sweet Song, Swamp Song sekä tietenkin se kerrassaan nerokas Song 2. Huvittavampi samankaltaisuus on kuitenkin aina ollut se, miten lähes jokaiselta Blurin levyltä löytyy yksi hölmö punkhenkinen rallatus, jonka pituus on korkeintaan se pari minuuttia. Kappaleiden tasosta ei aina ole takuuta, mutta se ei liene tarkoituskaan. Miltäköhän nämä kuulostaisivat yhdelle levylle koottuina? Pahalta?

MP3 Blur – Bank Holiday
Blurin albumilta Parklife (1994).

MP3 Blur – Globe Alone
Blurin albumilta The Great Escape (1995).

MP3 Blur – Chinese Bombs
Blurin albumilta Blur (1997).

MP3 Blur – We’ve Got a File on You
Blurin albumilta Think Tank (2003).

Maailman Paras Video

Kun on katsellut neljä jaksoa Sopranosia putkeen, on ehkä vaihtelun vuoksi hyvä siirtyä YouTuben puolelle musiikkivideoiden äärelle. Se on erittäin loistavaa ajanvietettä. Tänään hilpeyttä on jälleen kerran aiheuttanut Blurin Coffee & TV, jonka voisin melkein jo kruunata parhaaksi koskaan tehdyksi videoksi. Blur on ainakin Kentin ohella yksi niistä bändeistä, joilla on mielestäni tasaisen tasokas videohistoria takanaan. Coffee & TV –videon tähtenä loikkiva maitopurkki on jopa saanut omat fanisivunsa, joilla ei tosin ilmeisesti ole ollut paljoakaan elämää viime vuosina. Kertovatpahan kuitenkin jotakin siitä, kuinka suurta suosiota video on nauttinut. Parempaa odotellessa.

Vaihtoehtoiset vuoden levyt 2007

Menneen vuoden summaaminen on niin oleellinen osa uutta vuotta, että kai minunkin on se tehtävä, vaikka uudet kuviot vyöryvätkin jo päälle. Olen yleensä kai aika huono ostamaan juuri uunista tulleita levyjä, joten tasan vuosi sitten päätin hankkia vähintään yhden vastailmestyneen levyn joka kuukausi. Heinäkuun jälkeen lakkasin jostakin syystä laskemasta, mutta siitä huolimatta sain kuin sainkin kokoon 12 vuonna 2007 ilmestynyttä levyä. Se on pieni määrä tunnolliselle musiikkibloggajalle, mutta suuri saavutus minulle. Näistä levyistä olen nyt valinnut mainittavimmat.

Vuoden hienoimmat uudet tuttavuudet olivat LCD Soundsystem albumillaan Sound of Silver sekä The Good, the Bad & the Queen nimikkoteoksellaan. Ensimmäinen näistä sisältää useita mahtavia kappaleita, kun taas jälkimmäinen on kokonaisuutena ihan ensiluokkaisen tunnelmallinen. The Good, the Bad & the Queen on yksi Blur-yhtyeestä tutun Damon Albarnin projekteista, jotka ovat mielestäni kaikki tyyliltään ihailtavan erilaisia. Jos ette usko, verratkaa tätä vuoden 2007 tuotosta vaikkapa Blurin Parklifeen tai Gorillazin Feel Good Inc.iin. Jos ette siltikään usko, niin, no, älkää sitten.

Vanhemmista suosikeista Manic Street Preachers oli lievä pettymys. Send Away the Tigers on kovin tasapaksu, mutta en toisaalta odottanutkaan, että walesilaiset voisivat enää tehdä mitään entisen tasoista. Sen sijaan Nine Inch Nailsin Year Zero oli tarinoineen, nettisivuineen ja ajatuksineen aika mielenkiintoinen kokonaisuus, ja voin kyllä sanoa pitäväni levystä. Ei tämäkään parhainta NIN:ia ole, mutta parempaa kuin moni muu.

Kirjoittajalle vuoden ehkä kokonaisin levy oli suomalaisen Lapkon Young Desire, jolla ei ole yhtäkään ylimääräistä tai muuten heikkoa kappaletta. Se on melko harvinaista ja ansaitsee mielestäni tunnustuksen. Lapko on kolmen levynsä aikana aina vain parantanut soitantaansa, joten on melko mielenkiintoista nähdä, miltä seuraava levy kuulostaa.

Lopulta mainittavaksi jää vielä Interpolin Our Love to Admire. Moni pitää debyytti Turn on the Bright Lightsia (2002) yhtyeen kirkkaasti parhaimpana levytyksenä, mutta itselleni keskimmäinen Antics (2004) on aina ollut rakkaampi. En voi olla pitämättä uusimmastakaan levystä, joka luultavasti ansaitsee ykköspaikan omalla vuoden 2007 listallani, jota en kuitenkaan osaa tai halua sen tarkemmin laatia.

Vuosi 2007 lienee nyt uusien levyjen osalta loppuun käsitelty, vanhoista mahdollisesti lisää myöhemmin. Ohessa muutama kappale niiltä parhaimmilta albumeilta.

M4A Interpol - Pace Is the Trick
Interpolin albumilta Our Love to Admire (2007).

M4A The Good, the Bad & the Queen - History Song
The Good, the Bad & the Queenin albumilta The Good, the Bad & the Queen (2007).

M4A Nine Inch Nails - The Greater Good
Nine Inch Nailsin albumilta Year Zero (2007).

M4A Lapko - Killer Whales
Lapkon albumilta Young Desire (2007).