Trip hoppailulla jatketaan, kun siirrytään Bristolin Massive Attackista suomalaiseen Kemopetroliin. Sillä nimikkeellä bändiä aikoinaan ainakin kuvattiin, paikkansapitävyydestä en osaa sanoa. Syynä aihevalintaan on viime aikoina tapahtunut vanhojen levyjen löytäminen. Kun siirtää levyhyllyään uuteen soittimeen, löytää kaikenlaisia unohdettuja helmiä.
Kemopetrol taisi olla suosionsa huipulla vuosituhannen vaihteessa, mutta jatkaa nettisivujensa perusteella toimintaansa edelleen melko aktiivisesti. Itse omistan yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia, Slowed Downin sekä Everything’s Finen, joista huokuu aivan omanlaisensa rauhallinen tunnelma. Sen sijaan kolmas tuotos, Play for Me, oli mielestäni aikanaan askel väärään suuntaan. Edellisten levyjen kylmä ja etäinen äänimaailma muuttui lämpimämpään ja ehkä vähän rokkaavampaan suuntaan, mikä ei vain ollut mieleeni. Toisaalta tuolloin bändi sai positiivista huomiota myös ulkomailta, mikä on tietysti iloinen asia. Joka tapauksessa arvostukseni yhtyettä kohtaan on edelleen suuri ja parin vuoden jälkeen olen taas alkanut kuunnella omistamiani levyjä yllättävän ahkerasti. Kappaleet voisivat olla tänä vuonna kirjoitettuja, niin tuoreilta ja sujuvilta ne kuulostavat. On ihana löytää vanha, kuuntelematon bändi, josta huomaa edelleen pitävänsä.
Niistä kahdesta levystä olen aina pitänyt Everything’s Finea kokonaisuutena ehjempänä, mutta jos sitä trip hop –henkeä etsii, kannattaa ehkä kääntyä Slowed Downin puoleen. Kappaleiden perusteella voi sitten itse päätellä, mitä lajia bändi edustaa.
M4AKemopetrol – African Air
Kemopetrolin albumilta Slowed Down (2000).
Kemopetrol taisi olla suosionsa huipulla vuosituhannen vaihteessa, mutta jatkaa nettisivujensa perusteella toimintaansa edelleen melko aktiivisesti. Itse omistan yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia, Slowed Downin sekä Everything’s Finen, joista huokuu aivan omanlaisensa rauhallinen tunnelma. Sen sijaan kolmas tuotos, Play for Me, oli mielestäni aikanaan askel väärään suuntaan. Edellisten levyjen kylmä ja etäinen äänimaailma muuttui lämpimämpään ja ehkä vähän rokkaavampaan suuntaan, mikä ei vain ollut mieleeni. Toisaalta tuolloin bändi sai positiivista huomiota myös ulkomailta, mikä on tietysti iloinen asia. Joka tapauksessa arvostukseni yhtyettä kohtaan on edelleen suuri ja parin vuoden jälkeen olen taas alkanut kuunnella omistamiani levyjä yllättävän ahkerasti. Kappaleet voisivat olla tänä vuonna kirjoitettuja, niin tuoreilta ja sujuvilta ne kuulostavat. On ihana löytää vanha, kuuntelematon bändi, josta huomaa edelleen pitävänsä.
Niistä kahdesta levystä olen aina pitänyt Everything’s Finea kokonaisuutena ehjempänä, mutta jos sitä trip hop –henkeä etsii, kannattaa ehkä kääntyä Slowed Downin puoleen. Kappaleiden perusteella voi sitten itse päätellä, mitä lajia bändi edustaa.
M4A
Kemopetrolin albumilta Slowed Down (2000).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti