(kuva Denis Vinokur)
Helpotusta kaamokseen tuo tänään levy, joka nimensä puolesta on hieman liiankin ilmiselvää lääkettä synkkyyden aiheuttamia oireita vastaan: Maa ei oo pimee. Se on John McGregorin toinen albumi, joka ilmestyi viime vuonna Joki-debyytin jatkoksi. Tällä kertaa mukana on enemmän instrumentteja kuin esikoisella, jota kannatteli pitkälti McGregorin ääni ja kitara. Sävellykset ovatkin tämän levyn vahvuus ja banjot sekä jouset istuvat niihin komeasti. Levyn sanoituksia vaivaa mielestäni toisinaan kielikuvien runsaus ja siitä aiheutuva kornius, vaikka muuten McGregorin musisoinnista välittyy kyllä sellainen aitous ja rehellisyys ettei ole tosikaan. Sitä kannattaa todellakin mennä katsomaan keikalle, jos on mahdollisuus. Tällaista herkkää folk-musiikkia ei Suomessa turhan paljon tehdä. Ja psst, Maa ei oo pimee näyttää juuri nyt olevan yksi levyalen vakiotuotteista, kannatta käydä sieltä hakemassa. Tässä levyn nimikkokappale.
M4A
John McGregorin albumilta Maa ei oo pimee (2007).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti