Devendra Banhartin Smokey Rolls Down Thunder Bay oli yksi niistä monista viime vuoden julkaisuista, jotka rajallisten varallisuuksien vuoksi jäivät hankkimatta. Kiitos silti, opintotuki, ja kiitos nyt levyale, että sain kyseisen albumin lopulta hyllyyni.Devandra Banhartin musiikista on käytetty muun muassa nimityksiä happo- ja friikkifolk, eikä kumpikaan näistä termeistä ole kaukana totuudesta. Banhartilla on todellakin oma tyylinsä tehdä unenomaista folk-perinteeseen nojaavaa musiikkiaan, usein sitä paitsi niin pitkinä ja massiivisina kokonaisuuksina, etten aiemmin ole jaksanut keskittyä yhteenkään hänen levyynsä alusta loppuun. Smokey Rolls koostuu sekin kuudestatoista laulusta ja ylittää kestoltaan 70 minuuttia, mutta tällä kertaa jaksoin rauhoittua sen äärelle.
Taustamusiikkina kuunneltuna levystä on vaikea löytää tarttumapintaa. Välillä soitetaan todella hiljaa ja hennosti, ja hienot kohdat on silloin helppo missata. Välillä Banhart sen sijaan yltyy vetelemään vastustamatonta latinopoppia, mikä tietysti kumpuaa hänen Venezuelassa viettämästään lapsuudesta. Espanjaa albumilla lauletaan useammallakin raidalla, heti alusta alkaen näyttelijä Gael García Bernalin avustuksella(!) kauniissa Cristobalissa. Klassista rockia tarjoilee monitahoinen, kahdeksanminuuttinen Seahorse ja Lover muistuttaa, miksi Banhartin yhteydessä usein mainitaan T.Rexin Mark Bolanin nimi. Toisin sanoen Smokey Rolls tarjoilee tyylilajeja laidasta laitaan, onnistuen silti mielestäni muodostamaan yhtenäisen kokonaisuuden. Usein täysin erilaisia tunnelmia ja tyylejä yhdisteltäessä tulee mieleen, voiko artisti olla täysin vilpitön molempien ääripäiden suhteen. Uskon Devendran olevan: kuunnelkaa vaikkapa villi boogie Lover ja kaunistakin kauniimpi My Dearest Friend.
MP3
Devendra Banhartin albumilta Smokey Rolls Down Thunder Canyon (2007).
MP3
Devendra Banhartin albumilta Smokey Rolls Down Thunder Canyon (2007).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti