Nina Simone, ah, mikäpä päivä ei olisi hänen musiikilleen sopiva - myös sunnuntai. Simonea kutsutaan soulin ylipapittareksi (muista se, Beyoncé). Titteli on ehkä turhan mahtaileva, mutta laulajan uraa sekä elämää tutkiskeltuani en ihmettele miksi se on hänen harteilleen laskettu. Simone syntyi Eunice Kathleen Waymonina vuonna 1933 ja opiskeltuaan klassista pianonsoittoa New Yorkin arvostetussa Juilliard School of Musicissa hän ajautui lähes vahingossa viihdealalle. Vuosien varrella hän levytti uskomattomat runsaat 40 albumia, tyylilajien vaihdellessa sulavasti aina klassisesta gospeliin sekä jatsista poppiin.
Simone oli siinä määrin ajalleen tyypillinen amerikkalaismuusikko, että hän mustana naisena oli 60- ja 70-luvuilla aktiivisesti mukana Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeessä. Tämä heijastui myös häneen musiikkiinsa ja sävellyksiin kuten Four Women tai Mississippi Goddam. Toinen tyypillinen piirre Simonessa muusikkona on, että hänen sopimuspuolensa oli melkoista sekasotkua: jopa siinä määrin, että hän myi aikoinaan huippumenestyneen debyyttialbuminsa Little Girl Blue oikeudet 3000 dollarilla.
Musiikkiteollisuuden kiekurat eivät muutenkaan jaksaneet kiinnostaneet Nina Simonea, ja hänellä oli aikanaan hankalan diivan maine. Oli miten oli, loistava esiintyjä hän tuntuu olleen. Ajan hengen mukaan Simonesta on jäänyt jäljelle paljon live-taltiointeja, eikä ole epäilystäkään etteikö hän olisi musiikillaan ja persoonallaan täyttänyt lavaa kuin lavaa. Hän oli tietenkin taitava pianisti, mutta ei aina tyytynyt istumaan paikallaan sen takana vaan viihdytti kuuntelijoita musiikkiin liittyvillä tai liittymättömillä tarinoilla.
Simone menehtyi rintasyöpään vuonna 2003 elettyään vuosikymmeniä julkisuudelta piilossa monessa maailman kolkassa Barbados ja Ranska mukaan lukien, mutta kuten sanottua, hienoa musiikkia hän jätti jälkeensä valtavan määrän. Tunnetuimpia kappaleita ovat varmaankin I Put a Spell on You, Don't Let Me Be Misunderstood, I Loves You Porgy sekä My Baby Just Cares for Me. Olen kuitenkin niin viehättynyt Simonen itse kirjoittaman laulun Mississippi Goddam live-versioon, että jaan sen tässä teidän kanssanne. Siirrytään vuoteen 1964 ja New Yorkin Carnegie Halliin.
Simone oli siinä määrin ajalleen tyypillinen amerikkalaismuusikko, että hän mustana naisena oli 60- ja 70-luvuilla aktiivisesti mukana Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeessä. Tämä heijastui myös häneen musiikkiinsa ja sävellyksiin kuten Four Women tai Mississippi Goddam. Toinen tyypillinen piirre Simonessa muusikkona on, että hänen sopimuspuolensa oli melkoista sekasotkua: jopa siinä määrin, että hän myi aikoinaan huippumenestyneen debyyttialbuminsa Little Girl Blue oikeudet 3000 dollarilla.
Musiikkiteollisuuden kiekurat eivät muutenkaan jaksaneet kiinnostaneet Nina Simonea, ja hänellä oli aikanaan hankalan diivan maine. Oli miten oli, loistava esiintyjä hän tuntuu olleen. Ajan hengen mukaan Simonesta on jäänyt jäljelle paljon live-taltiointeja, eikä ole epäilystäkään etteikö hän olisi musiikillaan ja persoonallaan täyttänyt lavaa kuin lavaa. Hän oli tietenkin taitava pianisti, mutta ei aina tyytynyt istumaan paikallaan sen takana vaan viihdytti kuuntelijoita musiikkiin liittyvillä tai liittymättömillä tarinoilla.
Simone menehtyi rintasyöpään vuonna 2003 elettyään vuosikymmeniä julkisuudelta piilossa monessa maailman kolkassa Barbados ja Ranska mukaan lukien, mutta kuten sanottua, hienoa musiikkia hän jätti jälkeensä valtavan määrän. Tunnetuimpia kappaleita ovat varmaankin I Put a Spell on You, Don't Let Me Be Misunderstood, I Loves You Porgy sekä My Baby Just Cares for Me. Olen kuitenkin niin viehättynyt Simonen itse kirjoittaman laulun Mississippi Goddam live-versioon, että jaan sen tässä teidän kanssanne. Siirrytään vuoteen 1964 ja New Yorkin Carnegie Halliin.
MP3
Nina Simonen albumilta Nina Simone in Concert (1964).
2 kommenttia:
Äläs unohda Young Gifted and black! Todella! Aina on hyvää aikaa Ninalle! Itseasiassa, tekee samantien mieli kuunnella...
totta! pääsi unohtumaan. mun levyhylly kaipaa kyllä enemmän ninaa.
Lähetä kommentti