Viikonloppu Tukholmassa oli siinä mielessä lompakolle huono asia, että Suomen levyalen jälkeen tarjolla oli Ruotsin levyale. Kai siellä länsinaapurissakin osittain samat levyt pyörivät, mutta tällä keralla mukaan tarttuivat ainakin Weeping Willows sekä Broder Daniel, joita en ole Suomen alelaareissa tavannut. Broderista Solja jo ihan vähän aikaa sitten kirjoittikin, mutta päätinpä silti nostaa sen nyt uudestaan parrasvaloihin. Bändin musiikki on vaan niin ihanan kamalaa ja masentunutta, etten voi olla kuuntelematta sitä tässä ystävänpäivän korvilla. Kaikki on niin julmaa, kuollutta, saavuttamattomissa tai muuten vain huonosti. On jännä huomata, että joku ruotsalainenkin osaa olla kunnon pessimisti.Melko täydellisenä vastapainona Broder Danielille onkin sitten bändistä jo muutamaan otteeseen lähtenyt Håkan Hellström, joka on minulle aina edustanut ehkä iloisinta aktiivisesti kuuntelemaani musiikkia. Itselleni Hellström ei ihan parhaiten toimi näin helmikuussa, mutta voi olla, että nykyisessä Ruotsi-fanituksessani asia tulee vielä muuttumaan. Sopivimmalta tämä silti kuulostaa heinäkuussa auringon paistaessa ja tuulen hulmutessa ympärillä. Melkein jo sain itseni pitämään kesästä.
MP3
Broder Danielin albumilta Cruel Town (2003).
MP3
Håkan Hellströmin albumilta Det är så jag säger det (2002).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti