Viime viikolla kirjoitin Santogoldin tarttuvista biiseistä tarttuvimmista, Lights Out. Laulajan esikoisalbumi ilmestyi Suomessa tällä viikolla, joten nyt ne muutkin ovat liimamaisesti jumittuneet aivoni sopukoihin. Korvamadoiksi näitä jotkut kutsuvat. Santi Whiten musiikkitausta kuuluu albumilla läpikotaisin. Ennen Santogoldina ilmentymistään hän istui lauluntekijän, tuottajan sekä levy-yhtiön tuotantopäällikön palleilla, joten musiikkiteollisuuden rakenteet ovat hänelle tuttuakin tutumpia. Sanoituksissa tämä nousee esiin erityisen vahvasti, mutta oleellisempaa on, että White osoittaa taitavansa erinomaisten pop-kappaleiden kirjoittamisen.
Whiten yhteydessään muistetaan usein mainita tämän muusikkokollega M.I.A., mikä on perusteltua, mutta ei kerro Santogoldista koko totuutta. Siinä missä M.I.A.:n musiikki perustuu taitavaan samplaamiseen ja tuotantoon, Santogoldilla myös melodiat ja laulaminen nousevat tärkeämpään osaan. Creatorin tyyppiset kappaleet venkuilevat samaan rytmiin Kalan biisien kanssa, mutta esimerkiksi I'm A Lady kuulostaa aivan joltain muulta. Siinä tuulahdukset tulevat new waven puolelta, Shove It:ssä puolestaan reggaesta. Jossain viitattiin 2 Tone -genresekoitukseen, ja totta se on: Santogoldilla vivahtaa milloin missäkin ska ja punk, ja aina se läsnä oleva pop. En mielläkään Santogoldia lainkaan periamerkkalaisen kuuloiseksi artistiksi, vaan lähinnä juuri brittiläiseksi - vaikka ei kai nykymusiikin alkuperällä oikeastaan ole väliä. Santogoldin kunniaksi näillä vivahteilla on tällä kertaa taas luotu jotain hienon omaleimaista.
Whiten yhteydessään muistetaan usein mainita tämän muusikkokollega M.I.A., mikä on perusteltua, mutta ei kerro Santogoldista koko totuutta. Siinä missä M.I.A.:n musiikki perustuu taitavaan samplaamiseen ja tuotantoon, Santogoldilla myös melodiat ja laulaminen nousevat tärkeämpään osaan. Creatorin tyyppiset kappaleet venkuilevat samaan rytmiin Kalan biisien kanssa, mutta esimerkiksi I'm A Lady kuulostaa aivan joltain muulta. Siinä tuulahdukset tulevat new waven puolelta, Shove It:ssä puolestaan reggaesta. Jossain viitattiin 2 Tone -genresekoitukseen, ja totta se on: Santogoldilla vivahtaa milloin missäkin ska ja punk, ja aina se läsnä oleva pop. En mielläkään Santogoldia lainkaan periamerkkalaisen kuuloiseksi artistiksi, vaan lähinnä juuri brittiläiseksi - vaikka ei kai nykymusiikin alkuperällä oikeastaan ole väliä. Santogoldin kunniaksi näillä vivahteilla on tällä kertaa taas luotu jotain hienon omaleimaista.
MP3
Santogoldin albumilta Santogold (2008).
4 kommenttia:
Musiikki on ihan jees, mutta näin graafisen alan ihmisen näkökantista toi levynkansi on aivan h-e-l-v-e-t-i-n- hieno.
Samaa mieltä!
ja mahtavuutta - santogold lämppäämässä björkiä..
No jooh! Enkä silti oo vieläkään ostanut lippua. Polttelee ja pahasti!
Lähetä kommentti