Sigur Rós paljasti eilen suurieleisin menoin uuden albuminsa tärkeimmät detaljit: se julkaistaan 23. kesäkuuta ja kantaa sigurróslaisittain pitkää nimeä Með suð í eyrum við spilum endalaust. Levyn nimi on vain yksi esimerkki yhtyeen selvästä uudesta suunnasta. Oleellisimmin sitä havainnollistaa ilmaisena latauksena eilen sigurros.comiin laitettu Gobbledigook. Kyllä, Gobbledigook. Mitään Sigur Rósille luonteenomaista ei ole jäljellä - on vain rummut. Ja hitto vie, mitkä älyttömät rummut. Tällaista en kuuna päivänä osannut odottaa.Ennen kuin kukaan pillastuu, on huomautettava, ettei Með suð... kuulemma tule kokonaisuudessan olemaan Gobbledigookin kaltainen. Silti jo sen tekeminen on poikennut Sigur Rósin aiemmista albumeista. Ensinnäkin levy on nauhoitettu kokonaan tämän vuoden puolella ja sisältää ainoastaan uutta materiaalia, toisin kuin aiemmat, joiden kappaleita saatettiin ennen levyttämistä soittaa keikoilla vuosikausia. Yhtye poistui tällä kertaa Álafossin studiostaan muun muassa New Yorkiin, Lontooseen sekä Havannaan, saaden silti nauhoitukset päätökseen poikkeuksellisen nopeasti, ilman tavanomaista venymistä ja tuskastumista. Sen tuotti Flood eli Mark Ellis, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Depeche Moden, U2:n, PJ Harveyn, Goldfrappin, The Killersin sekä Nick Caven kanssa. Með suð... saatiin valmiiksi vain kuukausi sitten ja levy (erikoispainoksia lukuun ottamatta) saatetaan kauppoihin mahdollisimman nopeasti.
Erityisen ilahduttavaa tässä vaiheessa, kun uutta musiikkia ei ole vielä kuullut, on levyn kielivalinta. Suurin osa sen kappaleista on islanniksi. Seassa on yksi biisi siansaksaksi eli hopelandiciksi ja toinen, nimeltään All Alright, englanniksi. Itse en olisi jaksanut taas yhtä levyllistä foneettisesti yksipuolista hopeandic-ääntelyä, joten kiitän tätä ratkaisua. Muutenkin Með suð... tuonee Sigur Rósista esiin hieman helpommin lähestyttävän puolen epätäydellisyyksineen, akustisine kitaroineen ja iloisimpine kappaleineen. Hienoa, että aiemmin melko jähmeä yhtye on kyennyt näinkin laajalla mittakaavalla uudistautumaan ja löytämään uusia puolia musiikistaan.
Lopuksi vielä muutama kaunis sana albumin kansitaiteesta, joka sekin poikkeaa täysin aiempien levyjen tyylistä. Kuvat ovat amerikkalaisen valokuvaajan Ryan McGinleyn, jonka kanssa Jónsi työskenteli jo kuutisen vuotta sitten. Kansiin valitut kuvat ovat osa McGinleyn I Know Where the Summer Goes -näyttelyä, joiden inspiroimina Arni & Kinksi ohjasivat Gobbledigookille hullun riemastuttavan musiikkivideon. Sen voi käydä katsomassa sigurros.comissa. Olen aika täpinöissäni.
MP3 Sigur Rós - Gobbledigook
Sigur Rósin albumilta Með suð í eyrum við spilum endalaust (2008).
5 kommenttia:
Pitchforkin tavoin minullekin Gobbledigook toi vahvasti mieleen Animal Collectiven. Mikä ei ole suinkaan paha asia. Päinvastoin.
Aika erilaista tosiaan kuin aiempi Sigur Rós! Vaatii ehkä hieman sulattelua, mutta ei tämä pahalta kuulosta :)
Hyvin hyvin mielenkiintoiselta kuulostaa. The Dodos tuli ensikuulemalta mieleen. Alussa tuntuu siltä, että kappale ei voi kestää loppuun asti koossa, vaan romahtaa sekopäisten rumpujensa alle koska tahansa. Mutta hyvin ne vetivät.
Joo mä oon kerrassaan hämmentynyt tuosta kappaleesta ja tykkään siitä ihan yllättävän paljon. Tätä tällaista tribaalimeininkiä on nyt muutenkin ollut paljon, jopa Björkin viimeisimmällä Animal Collectiven ym. lisäksi. Pidän kyllä.
Kuulin tuon uuden biisin vanhingossa radiosta, kun kuuntelin tuota turmion masiinaa töissä... hemmetti, sehän kuulosti hyvältä!
Kun kuulin, että Sigur Rós on tulossa Suomeen, haukottelin. En edes harkinnut menemistä, vaikka yhtye on (tai ainakin oli...) yksi itselleni tärkeimmistä! Kyllä ihminen voi joskus olla tyhmä, pöh.
Lähetä kommentti