(kuva Solja)
Broken Social Scenen piti alkuperäisissä suunnitelmissaan esiintyä heinäkuussa Turun Ruisrockissa, mutta onneksemme festarilava vaihtui lopulta toukokuiseen klubikeikkaan savukoneineen ja spottivaloineen. Yhtye soitti eilen Tavastialla seitsenhenkisenä kokoonpanona, johon kuuluivat Kevin Drew'n ja Brendan Canningin lisäksi Do Make Say Thinkin Charles Spearin, Starsin Amy Millan ja Evan Cranley sekä Justin Peroff ja Sam Goldberg. Kolme viikkoa kestäneen Euroopan kiertueensa Helsinkiin päättäntyt yhtye palkitsi ensivierailullaan hytkyvien suomalaiskuulijoiden odotuksen ruhtinaallisella kaksituntisella setillä.
Konsertti potkaistiin vakavissaan käyntiin suosikkikappaleella 7/4 (Shoreline), jonka polvia tutisuttava iskevyys pasuuna- ja trumpettikohotuksineen osoitti heti, mistä Broken Social Scene -keikalla on kyse. Vaikka yhtyeestä puhutaan paljon kollektiivina ja monella sen jäsenellä on omat, menestyksekkäät projektinsa BSS:n ulkopuolella, ovat lukemattomat yhteiset kiertueet hioneet Tavastiallakin nähdystä porukasta saumattomasti yhteen soittavan bändin. Hämmästyttävintä onkin, miten viimeksi kolme vuotta sitten uutta materiaalia julkaisseelle yhtyeelle riittää yleisöä niin maanosalla kuin maanosalla. Uusia tuulahduksia ovat tietenkin tuoneet Kevin Drew'n ja Brendan Canningin Broken Social Scene Presents... -albumit, joilta molemmilta esitettiin eilen muutamia kappaleita. Parasta oli saada kuulla alkuperäistulkinta Drew'n Fucked Up Kidistä, jonka puoli vuotta sitten näin Broken Social Scenestä ponnistaneen Feistin esittämänä. Molemman BSS:n perustajajäsenen soolomateriaali istui täydellisesti yhteen yhtyeen varsinaisten laulujen lomaan.
Tavastian yleisö oli maanantaitunnelmasta huolimatta yllättävän vastaanottavainen, mutta siitäkin huolimatta yhtyeen ja kuulijoiden välisestä vuorovaikutuksesta vastannut Drew jaksoi toistamiseen päivitellä yleisön hiljaisuutta - kappaleiden aikana, ei niiden välissä. Eikö häntä oltu varoitettu? Yhtyeelle keskittynyt tunnelma tuntui kuitenkin sopivan mitä parhaiten, antaen tilaa esimerkiksi Canningin sekä Spearin väliselle eteeriselle kitaratunnelmoinnille. Kyseistä välinumeroa lukuun ottamatta bändin jäsenet eivät sortuneet puuduttavaan jammailuun. Reilusti yli kaksituntinen kokonaisuus jaksoi helposti pitää kuulijan innostuksen yllä ensimmäisestä alkuiskuista viimeiseen loppukumarruksiin asti, ja enemmänkin.
Konsertti potkaistiin vakavissaan käyntiin suosikkikappaleella 7/4 (Shoreline), jonka polvia tutisuttava iskevyys pasuuna- ja trumpettikohotuksineen osoitti heti, mistä Broken Social Scene -keikalla on kyse. Vaikka yhtyeestä puhutaan paljon kollektiivina ja monella sen jäsenellä on omat, menestyksekkäät projektinsa BSS:n ulkopuolella, ovat lukemattomat yhteiset kiertueet hioneet Tavastiallakin nähdystä porukasta saumattomasti yhteen soittavan bändin. Hämmästyttävintä onkin, miten viimeksi kolme vuotta sitten uutta materiaalia julkaisseelle yhtyeelle riittää yleisöä niin maanosalla kuin maanosalla. Uusia tuulahduksia ovat tietenkin tuoneet Kevin Drew'n ja Brendan Canningin Broken Social Scene Presents... -albumit, joilta molemmilta esitettiin eilen muutamia kappaleita. Parasta oli saada kuulla alkuperäistulkinta Drew'n Fucked Up Kidistä, jonka puoli vuotta sitten näin Broken Social Scenestä ponnistaneen Feistin esittämänä. Molemman BSS:n perustajajäsenen soolomateriaali istui täydellisesti yhteen yhtyeen varsinaisten laulujen lomaan.
Tavastian yleisö oli maanantaitunnelmasta huolimatta yllättävän vastaanottavainen, mutta siitäkin huolimatta yhtyeen ja kuulijoiden välisestä vuorovaikutuksesta vastannut Drew jaksoi toistamiseen päivitellä yleisön hiljaisuutta - kappaleiden aikana, ei niiden välissä. Eikö häntä oltu varoitettu? Yhtyeelle keskittynyt tunnelma tuntui kuitenkin sopivan mitä parhaiten, antaen tilaa esimerkiksi Canningin sekä Spearin väliselle eteeriselle kitaratunnelmoinnille. Kyseistä välinumeroa lukuun ottamatta bändin jäsenet eivät sortuneet puuduttavaan jammailuun. Reilusti yli kaksituntinen kokonaisuus jaksoi helposti pitää kuulijan innostuksen yllä ensimmäisestä alkuiskuista viimeiseen loppukumarruksiin asti, ja enemmänkin.
MP3
Kevin Drew'n albumilta Spirit If... (2007).
2 kommenttia:
Komea esitys ja positiivinen yllätys.
Livenä BSS:n musiikin massiivisuus pääsi paremmin esille kuin levyillä.
Pääsi todellakin, niin olin toivonutkin. Massiivisuus myös kuulostaa paremmalta livenä kuin stereoista. Ja olisi ehdottomasti vaatinut korvatulppia...auts.
Lähetä kommentti