Jos en aivan väärin muista, oli Zen Cafén Ua ua vähintäänkin yksi ensimmäisistä rock-levyistä, joita viikkorahoillani hankin. Sanomattakin on siis selvää, että bändiä on tullut kuunneltua kerran jos toisenkin. Vuokralaiseen asti musiikki toimi kohdallani erinomaisesti, mutta pari vuotta sitten ilmestynyt Stop ei saanut enää millään tavalla innostumaan ja jäi siksi automaagisesti kaupan hyllylle. Ikuisia hyvästejä Samuli Putron teksteille ei kuitenkaan tarvinnut jättää, sillä 11. helmikuuta ilmestyy herran uutukainen, Elämä on juhla. Nyt hiukan harmittaa, etten ollut joskus viime vuoden puolella Telakalla kuulemassa Putron esittävän soolomateriaaliaan tamperelaiselle yleisölle. Kovasti jotkut sitä nimittäin kehuivat.Uuden levyn taustoista, teosta ja kaikesta muusta voi lukea perjantaina ilmestyneen Nytin artikkelista. Itse musiikkia taas löytää esimerkiksi Putron MySpace-sivulta, jonne on ensisinglen ohella koottu muutama ihanan suomalainen video saaresta, jossa levyä työstettiin. On valtavan hienoa todeta, että näin ensi kuulemalta Elämä on juhla vaikuttaa erittäin lupaavalta. Zen Cafén radioystävällinen rock on vaihtunut akustisempaan ja vakavampaan sointiin, ja joukosta löytyy myös aina yhtä hienoja jousia. Melankoliset, suomalaiset tekstit ovat edelleen tallella, vaikka aihepiirit ovatkin muuttuneet vuoka-asunnoista elämän pohdiskeluun. Myöskin MySpacesta löytyvä musiikkivideo on kaikkien niiden uskomattoman tylsien Zen Café -tekeleiden jälkeen yksinkertainen ja kaunis ja palauttaa taas hetkeksi uskon suomalaiseen videotuotantoon. Ei hyvän jäljen tekemiseen tarvita ziljoonaa avustajaa, USA-leimaa ja erikoistehosteita, pelkkä artistikin riittää.
Putron sivuille pääsee täältä. En malta odottaa, että saamme kuulla lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti