Hip Hoppii, osa I

Levyalen siivittämänä olen minäkin taas päätynyt kaatamaan vähän liikaa rahaa kauppojen kassoihin. Yksi viime aikoina hankkimistani levyistä on Kanye Westin Late Registration vuodelta 2005. En ole mikään suunnaton amerikkalaisen hip hopin ystävä, ja mielestäni suurin osa maan arvostetuimmista rap-artisteista tekee melko yhdentekevää musiikkia. Aina silloin tällöin joukosta löytyy kuitenkin yksi helmi, joka on ostamisen arvoinen. Kanye Westia voin suositella lämpimästi.

Soittimessani pyöri pitkään single Diamonds from Sierra Leone, jonka kuuluisasta samplesta pidän kovasti. Late Registrationilla on kappaleesta kuitenkin myös remix-versio, jolla vierailee toinen suuri tähti, Jay-Z. En ole vielä päättänyt, kummasta pidän enemmän, mutta tuovatpahan ainakin vaihtelua.

Yhdysvalloista onkin sitten luonnollista siirtyä Euroopan puolelle. Brittiläinen The Streets eli käytännössä Mike Skinner on mielestäni maan ehdottomasti mielenkiintoisin hip hop –artisti. Skinneria kritisoitiin viimeisimmän The Hardest Way to Make an Easy Living –albumin aikoihin musiikin tylsistymisestä, mutta itse en vain voi olla rakastamatta sitä brittiaksenttia. Sen kuullakseni voin sulattaa aika paljon, vaikka myönnettävä on, että aikaisemmissa levyissä on ehkä hieman enemmän tarttumapintaa. Konseptilevyksi kutsuttu A Grand Don’t Come For Free on käytännössä yhden miehen tarina, joka toimii niin kokonaisuutena kuin kappaleittainkin. Siltä löytyvän Fit But You Know Itin cockney on ihan mahtavuutta.

Ja kun tälle linjalle on lähdetty, mainitaan vielä Dry Your Eyes -video, joka on ilmeeltään ihanan valokuvauksellinen ja brittiläinen. Ruotsalaisen (tietysti) Johan Renckin ohjaustyö muistuttaa allekirjoittanutta vähän aikaa sitten ilmestyneestä Control-elokuvasta, joka sekin oli upeaa katsottavaa. The Streets kyllä taitaa videoiden teon.

MP3 Kanye West featuring Jay-Z - Diamonds from Sierra Leone (Remix)
Kanye Westin albumilta Late Registration (2005).

MP3 The Streets - Fit But You Know It
The Streetsin albumilta A Grand Don’t Come For Free (2004).

Koska Leslie Feist on ihana ja sädetikut parhautta

Nih. Tässä Feistin upouusi musiikkivideo laululle I Feel It All. Tykkään tanssahdella myös muiden Feistin videoiden tahtiin. Talvista torstaita!

The Electric Soft Parade - The American Adventure

Ensimmäinen alennusmyynneistä mukaan lähtenyt levy oli The Electric Soft Paraden viiden vuoden takainen The American Adventure. Se ei todellakaan ollut sallittujen levyjen listalla (joka jo sinällään on tarpeeksi pitkä), mutta kappale Bruxellisation on jostain syystä ollut koneellani jo vuosia ja olen kuunnellut sen ainakin miljoonasti. Ajattelin siis, että on korkea aika tutustua bändiin lähemmin.

Yhtyeen debyyttialbumi Holes in the Wall ilmestyi vuonna 2002 ja kiinnitti heti jopa Suomen valtamedian huomion - jostain syystä tämä on mennyt minulta ohi ihan tyystin. Albumi sai jopa arvostetun Mercury Music Prize-ehdokkuuden. The Electric Soft Paraden muodostavat pääasiassa brightonilaiset veljekset Tom (rummut) ja Alex (laulu & kitara) White, jotka - haluaisin vain huomauttaa - olivat tuolloin 17- ja 20-vuotiaita. Nuorena kun aloittaa niin ehtii paljon muutakin: pojat ovat ystäviensä British Sea Powerin kanssa perustaneet kakkosbändin Brakes. Lisäksi Whiteilla on tiettävästi jollain tapaa ollut sormet pelissä toisen brightonilaisbändin, The Pipettesien, menestyksessä.

En tosiaan ollut kuullut The American Adventurelta kuin loistavan kakkosraidan Bruxellisation (suunnilleen miljoona kertaa), jonka perusteella odotin albumilta suhteellisen ilmavaa, ehkä hieman elektrovaikutteista indiepoppia. Bruxellisation osoittautui kuitenkin yhdeksästä raidasta poikkeukselliseksi: muissa kappaleissa soivat välillä hyvinkin mureat kitarat ja perinteiset brittirockmaiset melodiat. Ei siis ihan sitä, mitä olin odottanut. Jokaisella kuuntelukerralla levy alkaa kuitenkin kuulostaa paremmalta ja paremmalta, ja olen varmasti kuullut ainakin Lose Yr Frownin ja Things I've Done Beforen aiemmin. Tai ehkä kyse on ilmiöstä, jossa loistava popmelodia yhdistää kaikkia aiemmin sävellettyjen popmelodioiden aineksia aina 60-luvulta nykypäivään asti luoden jotain omaa mutta kuulostaen silti etäisesti tutulta.

Tiedä häntä, mutta pitänee jatkaa perehtymistä The Electric Soft Paraden sävellyksiin. Yhtye on hyvinkin elossa julkaistuaan viime vuonna kolmannen pitkäsoittonsa No Need to Be Downhearted. Kiertueellakin he ovat parhaillaan, tosin vain saksalaisten iloksi. Uudempia kappaleita voi käydä lataamassa vaikkapa bändin Last.fm-sivulta, mutta tässä se suursuosikkini jota jaksan kuunnella uudestaan ja uudestaan: Bruxellisation.

MP3 The Electric Soft Parade - Bruxellisation
The Electric Soft Paraden albumilta The American Adventure (2003).

Päivän konserttiuutiset

Tänään on uutisoitu Suomen tulevasta keikkakesästä. Foo Fighters Provinssirockin pääesiintyjäksi, Rihanna ensimmäistä kertaa Helsinkiin 14. maaliskuuta, Juanes toista kertaa 31. heinäkuuta ja kanadalainen "laulaja-lauluntejikä" Avril Lavigne maassamme 30. kesäkuuta. Öh, pitäisikö tässä nyt sitten innostua?

Epämääräiset huhut saavat minut tätä iloisemmaksi: Leonard Cohen lähtee kesällä konserttikiertueelle ensimmäistä kertaa 15 vuoteen! Cohenin keskustelupalstalla Jarkko Espoosta(?) tiedottaa, että tarkemmista USA:n, Kanadan ja Euroopan päivämääristä kerrotaan helmikuussa. Voi pojat, Leonard!

John McGregor - Maa ei oo pimee

(kuva Denis Vinokur)

Helpotusta kaamokseen tuo tänään levy, joka nimensä puolesta on hieman liiankin ilmiselvää lääkettä synkkyyden aiheuttamia oireita vastaan: Maa ei oo pimee. Se on John McGregorin toinen albumi, joka ilmestyi viime vuonna Joki-debyytin jatkoksi. Tällä kertaa mukana on enemmän instrumentteja kuin esikoisella, jota kannatteli pitkälti McGregorin ääni ja kitara. Sävellykset ovatkin tämän levyn vahvuus ja banjot sekä jouset istuvat niihin komeasti. Levyn sanoituksia vaivaa mielestäni toisinaan kielikuvien runsaus ja siitä aiheutuva kornius, vaikka muuten McGregorin musisoinnista välittyy kyllä sellainen aitous ja rehellisyys ettei ole tosikaan. Sitä kannattaa todellakin mennä katsomaan keikalle, jos on mahdollisuus. Tällaista herkkää folk-musiikkia ei Suomessa turhan paljon tehdä. Ja psst, Maa ei oo pimee näyttää juuri nyt olevan yksi levyalen vakiotuotteista, kannatta käydä sieltä hakemassa. Tässä levyn nimikkokappale.

M4A John McGregor - Maa ei oo pimee
John McGregorin albumilta Maa ei oo pimee (2007).

Sunnuntaimusiikkia: People Get Ready

Gospelhenkinen People Get Ready on Curtis Mayfieldin käsialaa ja ilmestyi ensimmäisen kerran tämän The Impressions-yhtyeen levyttämänä vuonna 1965. Curtis Mayfield, ah, siinä taas yksi sielukas mies. Kerrotaan, että Mayfield kirjoitti kappaleen Martin Luther Kingin vuotta aiemmin pitämän I Have a Dream-puheen innoittamana. Tuolloin ihmisiä yhdisti laulu We Shall Overcome (jonka voi myös kuulla linkittämäni puheen alussa) ja jälkeenpäin People Get Readyä on laulettu monissa samankaltaisissa tilanteissa. Sitä on myös seurannut lukematon määrä uusia versiointeja, muun muassa Bon Dylanin, Bob Marleyn (One Love) sekä Eva Cassidyn toimesta. People Get Ready oli tarinan mukaan suosittu laulu monissa yhdysvaltalaisissa kirkoissa 60-luvulla, mutta yllättävää kyllä, kappaleen viimeiset rivit you don't need no ticket, you just thank the Lord muutettiin neutraalimpaan muotoon everybody wants freedom, this I know. Kaunis laulu ja kaunis sanoma.

MP3 Curtis Mayfield - People Get Ready (live)
Curtis Mayfieldin albumilta Curtis/Live (1971).

Levyale

Levyale on täällä taas! Levy-yhtiöiden ja -kauppojen yhteinen kampanja toteutettiin ensimmäisen kerran viime vuonna ja menestys oli niin suuri, että alet ovat peräti laajentuneet. Nyt mukana on 340 myymälää ympäri maata ja eilen alkanut kampanja jatkuu aina 9. helmikuuta asti - tai niin kauan kuin levyjä hyllyissä riittää. Suomen Ääni- ja Kuvatallennetuottajien ÄKT ry:n mukaan alan kappalemyynti nousi viime tammikuussa 24 prosenttia pistäen samalla Suomen virallisen listan sekaisin. Esimerkiksi Metallican Metallica-albumi vuodelta 1991 nousi sijalle seitsemän. Alen vaikutus tulee varmasti tänäkin vuonna näkymään selvästi, which is nice. Ehdin tänään äkkiä pyörähtää erään tavaratalon levyosastolla ja siellä porukkaa oli niin paljon että peräännyin suosiolla. Pitää mennä maanantaina katsomaan, sitten kun normaalit ihmiset ovat töissä tai koulussa, buhaa. Tämä kampanja saattaa koitua kohtalokseni...

Perjantailevy: Spare Time Machine

Hohoi, taas on perjantailevyn aika. Soittimessa pyörii tänään Pepe Deluxén Spare Time Machine, joka julkaistiin viime vuoden puolella. James Spectrumin sekä JA-Jazzin kokoonpano vierailevine artisteineen kiinnitti huomioni luonnollisesti vasta kuluvana vuonna, mutta parempi kai nyt kuin vuoden päästä. Kaikenlaisia vaikuttimia ja ääniä levyllä on kuultavissa, elektronisuus tietenkin kaiken pohjana. Jotenkin ilahduttavaa, että Suomessakin tehdään Pepe Deluxén kaltaista musiikkia. Koko juttu kuulostaa niin ruotsalaiselta.

Pepe Deluxé esiintyy tänään myös Tampereen Klubilla. Valitettavasti en ole mukana.

M4A Pepe Deluxé – The Mischief of Cloud Six
Pepe Deluxén albumilta Spare Time Machine (2007).

Maailman Paras Video

Kun on katsellut neljä jaksoa Sopranosia putkeen, on ehkä vaihtelun vuoksi hyvä siirtyä YouTuben puolelle musiikkivideoiden äärelle. Se on erittäin loistavaa ajanvietettä. Tänään hilpeyttä on jälleen kerran aiheuttanut Blurin Coffee & TV, jonka voisin melkein jo kruunata parhaaksi koskaan tehdyksi videoksi. Blur on ainakin Kentin ohella yksi niistä bändeistä, joilla on mielestäni tasaisen tasokas videohistoria takanaan. Coffee & TV –videon tähtenä loikkiva maitopurkki on jopa saanut omat fanisivunsa, joilla ei tosin ilmeisesti ole ollut paljoakaan elämää viime vuosina. Kertovatpahan kuitenkin jotakin siitä, kuinka suurta suosiota video on nauttinut. Parempaa odotellessa.

Ryan Adams YouTubettaa

Yltiötuottelias Ryan Adams on nyt löytänyt uuden tavan kanavoida luovuttaan: YouTube, tuo kotivideonikkaroinnin luvattu maa. Hän esiintyy siellä nimellä D R Adams ja kertoo itsestään käyttäjänimen HORIZON47 alla näin:

I make movies because i am lonely a lot, a busy body, and i love to learn. i am not much at filmmaking but i like having the chance to share, even if it only pleases that one person at that one moment where they get a nice chuckle when they need it. some feel sad. some feel good.
they all come from a place of love.
thank you if you took the time.
peace
D R Adams

Materiaalin tyylilaji vaihtelee laidasta laitaan, osa on enemmän videotaiteilua ja osassa Adams soittaa uusia ja vanhoja kappaleitaan sängyn laidallaan. En tiedä minkä voimalla tämä kaikki pursuaa ulos, mutta hauska silti katsella videoita ihan kuin ne olisivat kenen tahansa youtubettajan. Kenties tämä tasoittaa hieman julkaistavan materiaalin määrää, Adamsiltahan on ilmestynyt viime vuosina keskimäärin kolme levyä vuodessa. En ole enää ihan pysynyt perässä mutta enpä valitakaan, arvostusta vaan näin luovalle tekijälle.

Tässä kaksi taidepläjäystä Adamsin YouTube-sivulta. Ensimmäinen on uusi kappale Like Yesterday "kuvitteelliselle albumille" (lisätty 14. päivä) ja toinen järisyttävää, öh, rytmimusiikkia, A Crystal Ball! (lisätty eilen). Katsokaa ja ihmetelkää.

D R Adams - "Like Yesterday" Advertisiment for Fictional Album


D R Adams - I Am Holding "A Crystal Ball!"

Festareita

Kyllä, tammikuuta on eletty vasta kaksi viikkoa ja festarit haluavat jo nyt herätellä kävijöitään. Kesäfestareihin on sentään aikaa enää vaivaiset kuutisen kuukautta, mutta tuskin ovat edelliset Iceland Airwavesit päättyneet kun tietoa pukkaa jo seuraavista kekkereistä. Kenties luvassa on jotain erityisen mahtavaa: juhliihan festari kymmenvuotisjuhliaan 15.-19. lokakuuta. Merkatkaa kalentereihinne! Viime vuonna lavoille kipusivat muun muassa !!!, Grizzly Bear, of Montreal, Bloc Party ja Loney, Dear sekä islantilaiset suosikit Ultra Mega Technobandið Stefán, Seabear, GusGus...noh, siis kaikki islantilaiset bändit.

Myös Roskilde aloitti jo joulukuussa nimien julkistamisen vaatimattomasti Radioheadilla lisäten listaan tänään muun muassa The Chemical Brothersit ja Efterklangin. Tämän vuoden Roskilde alkaa varsinaisesti 165 päivän päästä eli 3. kesäkuuta.

Muutamat eurooppalaiset festarit sijoittuvat kesän alkuun toukokuun puolelle, joten näiden kohdalla ohjelmiston julkistaminen alkaa olla oikeutettua. All Tomorrow's Parties järkätään 9.-11.5. ja 16.-18.5. ja luvassa on aimo läjä esiintyjiä, niistä nyt jo tiedossa esimerkiksi Explosions in the Sky, Broken Social Scene, Iron & Wine, Animal Collective, Jens Lekman, The National, Battles, Marissa Nadler, Hot Chip ja niin edelleen. Barcelonan Primavera Sound kuulostaa myös lupaavalta kun lavalla tulevat olemaan Portishead, Okkervil River, Scout Niblett ja Holly Golightly. Tämä kaikki 29.-31.5.

Oijoi. Oijoi.

Moto Boy

(kuva Adam Lunderg)

Yksi tämän viikon uusista julkaisuista on (jälleen ruotsalaisen) Moto Boyn samaa nimeä kantava esikoisalbumi. Moto Boy on Oskar Humlebo, joka kuvailee MySpace-sivullaan esiintyvänsä metal-kitaransa kanssa korkokengissä ja meikattuna. Tällaisen kuvan antaa myös hänen levynkantensa, mutta kuunneltuani levy-yhtiön tarjoamat kaksi laulua eivät ulkoinen olemus ja musiikki mielestäni aivan kohtaa. Moto Boy laulaa kauniisti nuoresta rakkaudesta - vaikka miksipä niin ei voisi tehdä myös kajalit silmillä. Uteliaat voivat käydä tarkastamassa asian 22. helmikuuta Tampereen Telakalla, jolloin siellä esiintyy ravintolan omien sivujen mukaan myös Teitur. Moto Boy kuuluu Reginan kanssa levy-yhtiöön Songs I Wish I Had Written (suosikkini levy-yhtiönimistä) ja heidän sivuiltaan löytyvät myös alla olevat kappaleet Young Love sekä Blue Motorbike.

MP3 Moto Boy - Young Love
Moto Boyn albumilta Moto Boy (2008).

MP3 Moto Boy - Blue Motorbike
Moto Boyn albumilta Moto Boy (2008).

Clare & the Reasons

Jos ei ketään haittaa, siirryn mieluusti tänäänkin musiikillisesti johonkin toiseen maailmaan kuin tuohon pimeään, ikkunasta näkyvään. Eskapismia parhaimmillaan tarjoaa Clare & the Reasons, jonka musiikki kuulostaisi 40-luvun elokuvallisromanttiselta, vaikka heidän esikoislevyään ei olisikaan nimetty The Movieksi ja promokuvissa pukeuduttu salapoliisimaisiin trenssitakkeihin. Clare on Geoff ja Maria Muldaurin tytär, joten musikaalisista geeneistä ei ole ollut pulaa. Lisäksi viime vuonna ilmestynyttä esikoisalbumia on työstetty muun muassa Sufjan Stevensin ja legendaarisen Van Dyke Parksin kanssa, ja lopputulos onkin oikein ilahduttava. Musiikkia on verrattu The Caridganseihin, eikä suotta. Claren ääni ja ihanan naiivi pop muistuttavat välillä Nina Perssonia Emmerdalen ja Lifen aikoihin. Tässä kuunneltavaksi The Movien aloitusraita Pluto, jossa surkutellaan tuon taivaankappaleparan kohtaloa, jota aikoinaan vielä planeetaksi kutsuttiin.

MP3 Clare & the Reasons - Pluto
Clare & the Reasonsien albumilta The Movie (2007).

Detektivbyrån

Tänä sateisena maanantaina olen kuunnellut ruotsalaista Detektivbyrånia. Yhtye koostuu yllä olevan kuvan kolmikosta, joka on kotoisin Värmlandista mutta tekee nykyään musiikkia Göteborgista käsin. Heidän ainoa kunnollinen julkaisunsa on Hemvägen-EP vuodelta 2006 , mutta bändi on paraikaa studiossa ja ensimmäisen pitkäsoiton pitäisi siis ilmestyä myöhemmin tänä keväänä. Jos tuota EP:tä ei levykaupasta löydy, niin sen voi kätevästi tilata suoraan bändin kotisivulta - nopsa toimitus suoraan kotiovelle! Detektivbyrånin musiikissa kuuluu selkeitä vaikutteita Yann Tierseniltä, pienellä elektrovivahteella höystettynä. Täydellistä siis, jos haluaa siirtyä mielikuvissaan jonnekin muualle tästä tammikuisesta synkkyydestä. Alla on linkit kahteen Hemvägenin kappeleeseen, lisää löytyy bändin nettisivuilta. Mukavaa viikon alkua!

MP3 Detektivbyrån - E18
Detektivbyrånin EP:ltä Hemvägen (2006).

MP3 Detektivbyrån - Dansbanan
Detektivbyrånin EP:ltä Hemvägen (2006).

Perjantailevy: The Sopranos

Tämä bloggaaja on viime aikoina keskittynyt ahkerasti Sopranosin katseluun levyjen kuuntelemisen sijaan. Siitä syystä viikon perjantailevy on sarjasta koottu soundtrack, joita onkin jo ilmestynyt ainakin kaksin kappalein.

Sopranosin musiikkia on kiitelty monelta taholta, ja itsekin voin olla samaa mieltä. Ehkä kappalevalintojen hienous vielä korostuu, kun ne on aina sijoitettu vain lopputekstien ajaksi. Kohtausten aikana ei tarvitse kuunnella turhanpäiväsistä pimputusta tai tunteisiin vetoavaa viulumusiikkia, vaan asiat sanotaan suoraan ja kaunistelematta. Lopussa sitten odottaa se enemmän tai vähemmän tarkoituksellinen musiikkiosa. Kerta kaikkiaan oivallisesti rakennettu sarja, jonka kummasteltu loppukohtauskin on aika täydellinen.

M4A Alabama 3 - Woke Up This Morning (Chosen One Mix)
The Sopranos -sarjan soundtrackilta The Sopranos (1999).