(kuva EMI Music Norway)
Satamafestivaalit toivat tällä viikolla Helsinkiin Götheborg-purjelaivan sekä Ruotsin viiltävän tyylikkään prinssin Carl Philipin lisäksi From Sweden with Love -konserttitapahtuman. Keskiviikkoiltana hölmönniminen minifestivaali veti sataman kupeeseen Lyypekinlaiturille tummanpuhuvia sadepilvien kanssa kilpaa kumppari- ja korkkarijalkaisia ruotsipopin ystäviä.
Ensimmäinen illan kolmesta esiintyjästä oli ylisanoistani tiheään nauttinut ruotsinsuomalainen Anna Järvinen. Anna, joka ei voi tehdä mitään väärää. Anna, joka bändeineen soitti lavalla samanlaisella tunteen palolla kuin huhtikuisella Suomen kiertueellaan. Anna, joka kyyneleitä poskiltaan pyyhkien kertoi Helsingin maisemissa soittamisen olevan suurempi juttu kuin osaisimme kuvitellakaan. Lavalta avautuivat juuri ne nurkkaukset, joista Jag fick feeling -levyn kappaleet kertovat, ja juuri niillä kulmilla albumin musiikkia sopi soittaa. Ruisrockissa kohtaamme jälleen.
Sahara Hotnightsilla ei moisen jälkeen ollut mahdollisuutta tehdä minuun minkäänlaista vaikutusta, vaikka sekä vanhempia Hot Night Crasheja että uudempia The Loneliest City of All -hittejä sievästi soittelivatkin. Olin säästänyt kaiken innostukseni Håkan Hellströmille. Oj Håkan. Sain Håkanin levyn aikoinaan göteborgilaiselta ystävältäni ja parin vuoden ajan siitä eteenpäin nuo levyt olivat minulle yhtä kuin ruotsalainen pop-musiikki - ja ruotsalainen pop-lyriikka. Koskaan en kuitenkaan päässyt ihailemaan Håkanin lavaesiintymistä, joten aika oli vähintäänkin kypsä.
Tilanteen vaatimalla antaumuksella Hellström seitsenhenkisen yhtyeen kera tehtävään tarttuikin. Saksofonistin ja congan soittajan pistäessä parastaan hän viipotti lavan reunaa edestakaisin leopardihuivi tuulessa liehuen. Välillä lavalla kierivästä miehestä näkyivät vain varpaanpäät, välillä eturivin innokkaimmat pomppijat meinasivat saada hänet syliinsä. Bändi lienee kiertänyt keväällä kotimaataan För sent för Edelweiss -materiaalin kanssa, mutta valtavaksi ilokseni Helsingissä kuultiin kaikkia niitä takavuosien hittejä. Tro och tvivelin avauksen jälkeen vuorossa olivat muun muassa Nu kan du få mig så lätt, Kom igen Lena sekä kaiken päättänyt Det är så jag säger det. Kaatosateen kastelema yleisö sai niskaansa punaisia ruusuja ja Håkan yhtyeineen kiitoksena arvostavat aplodit. Pahimmat sadepilvetkin väistyivät. Kiitti, Håkan.
Ensimmäinen illan kolmesta esiintyjästä oli ylisanoistani tiheään nauttinut ruotsinsuomalainen Anna Järvinen. Anna, joka ei voi tehdä mitään väärää. Anna, joka bändeineen soitti lavalla samanlaisella tunteen palolla kuin huhtikuisella Suomen kiertueellaan. Anna, joka kyyneleitä poskiltaan pyyhkien kertoi Helsingin maisemissa soittamisen olevan suurempi juttu kuin osaisimme kuvitellakaan. Lavalta avautuivat juuri ne nurkkaukset, joista Jag fick feeling -levyn kappaleet kertovat, ja juuri niillä kulmilla albumin musiikkia sopi soittaa. Ruisrockissa kohtaamme jälleen.
Sahara Hotnightsilla ei moisen jälkeen ollut mahdollisuutta tehdä minuun minkäänlaista vaikutusta, vaikka sekä vanhempia Hot Night Crasheja että uudempia The Loneliest City of All -hittejä sievästi soittelivatkin. Olin säästänyt kaiken innostukseni Håkan Hellströmille. Oj Håkan. Sain Håkanin levyn aikoinaan göteborgilaiselta ystävältäni ja parin vuoden ajan siitä eteenpäin nuo levyt olivat minulle yhtä kuin ruotsalainen pop-musiikki - ja ruotsalainen pop-lyriikka. Koskaan en kuitenkaan päässyt ihailemaan Håkanin lavaesiintymistä, joten aika oli vähintäänkin kypsä.
Tilanteen vaatimalla antaumuksella Hellström seitsenhenkisen yhtyeen kera tehtävään tarttuikin. Saksofonistin ja congan soittajan pistäessä parastaan hän viipotti lavan reunaa edestakaisin leopardihuivi tuulessa liehuen. Välillä lavalla kierivästä miehestä näkyivät vain varpaanpäät, välillä eturivin innokkaimmat pomppijat meinasivat saada hänet syliinsä. Bändi lienee kiertänyt keväällä kotimaataan För sent för Edelweiss -materiaalin kanssa, mutta valtavaksi ilokseni Helsingissä kuultiin kaikkia niitä takavuosien hittejä. Tro och tvivelin avauksen jälkeen vuorossa olivat muun muassa Nu kan du få mig så lätt, Kom igen Lena sekä kaiken päättänyt Det är så jag säger det. Kaatosateen kastelema yleisö sai niskaansa punaisia ruusuja ja Håkan yhtyeineen kiitoksena arvostavat aplodit. Pahimmat sadepilvetkin väistyivät. Kiitti, Håkan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti