Olin todellakin aikoinani melkoinen Ultra Bra -fani. Yhtyeen viimeisenä keikkakesänä pidin huolen, ettei yksikään lähialueen konserteista jäänyt näkemättä tai kokematta. Aluksi myös seurasin tiiviisti Ultra Bran tuhkista nousseita projekteja: Tekniikan ihmelapset, Kerkko Koskinen soolona sekä Scandinavian Music Group. Ensimmäisenä taisin hankkia SMG:n ensilevyn Onnelliset kohtaa ja olin paikalla, kun bändi soitti ensimmäisen keikkansa Tampereen YO-talolla. Onnelliset kohtaa oli ymmärrettävästi melko epätasainen kokonaisuus, eivätkä seuraavat albumit enää onnistuneet herättämään kiinnostustani. Toisinaan, kuullessani jossain esimerkiksi kappaleen Ylpeä sydän, saatoin harkita yhtyeen keikalle raahautumista. Jätin kuitenkin aina menemättä.Luulen, että vaivautuminen Scandinavian Music Groupin tovi sitten tekemille, akustisille keikoille olisi kannattanut. Niiltä ymmärtääkseni sikisi ajatus samantyylisestä albumista - tai toisin päin. Joka tapauksessa, lämpöhalvauksen alaisena, kenties, sorruin ostamaan yhtyeen uusimman Missä olet Laila?. Osasin odottaa folk- ja country-vivahteista, intiimimpää ja rauhallisempaa Scandinavian Music Groupia, mutta olin aliarvioinut, miten onnistuneesti sen toteutus yhtyeeltä sujuisi. Banjon näppäily ja lap steelin ujellus valahtivat muitta mutkitta kantrisieluni syvyyksiin ja Terhin laulu kuulosti herkemmältä kuin olin muistanutkaan. Liekö suurempi syy kuulijassa vai musiikissa, mutta SMG kuulostaa tässä tyylilajissa paremmalta kuin missään aiemmin.
Levyn hittibiisi Vieläkö soitan banjoa? oli tuttu jo entuudestaan ja kaikessa kauneudessaan se pysyttelee koko albumin parhaimpana. Muita erityisen taidokkaita kappaleita ovat hauras ja hiljaiseksi jättävä Lopulta olemme kuitenkin yksin, tunnelmallinen tribuutti Emmylou sekä erityisesti sävellyksellisesti mestarillinen albumin päätös Missä olet Laila?. Singleinä Missä olet Lailalta on julkaistu ne menevimmät kappaleet, ensin mainitun banjoilun lisäksi Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana sekä Naurava turskan kallio. Kumpikin on mielestäni turhaa kikkailua, niin sanoituksellisesti kuin sävellyksellisestikin, ja olen kai yksi niistä harvoista, joiden mielestä Terhin ja Paula Vesalan äänet eivät sovi lainkaan yhteen.
Kokonaisuuden kannalta nuo nopeatempoisemmat kappaleet ovat tietenkin välttämättömiä, ja tukevat niitä herkempiä suosikkejani komeasti. En voi kuin sanoa, että Missä olet Lailalla palaset ovat kerta kaikkiaan loksahtaneet kohdalleen. Tätä aion kuunnella loppukesästä, elokuisina iltoina kun yö jo alkaa hämärtää. Juuri ennen kuin on pimeää.
MP3
Scandinavian Music Groupin albumilta Missä olet Laila? (2007).
2 kommenttia:
Tämä on kyllä todella hieno kappale! Olen aina vierastanut Terhi Kokkosen ääntä, jossa on jokin ärsyttävä nasaali vivahde. Sen takia kaikki SMG:n levytkin ovat menneet täysin ohi. Pitäisi kai unohtaa ennakkoluulot ja kuunnella tämä viimeisin ainakin kerran läpi.
Mua vaivaa vähän sama, mutta tällä levyllä Terhi tosiaan kuulostaa yllättävän miellyttävältä. Senkin turhamaisen seikan yli yritän päästä, että bändin tyyppien julkisuuskuva risoo mua jonkin verran. Eli keskityn siihen, mitä kirjoitin: mainio levy.
Lähetä kommentti