Vuoden levyt 2009

Antti Nylénin vihan ja katkeruuden yllyttäminä päädyin ensin kuuntelemaan liikaa Morrisseyta ja sen jälkeen laatimaan listaa vuoden parhaista musiikillisista elämyksistä. Valitukset voi siis osoittaa siihen suuntaan. Merkittävin juttu on ollut omalla kohdallani Spotify, jonka olemassaoloa edeltävä aika on valunut pois mielestäni kuin vesi viemäriin. Miten silloin tultiin edes toimeen? Spotify tarjoaa ihan parhaimman järjestelmän miesmuistiin: kuuntelija saa ulottuvilleen valtavat määrät musiikkia ja voi tätä apuna käyttäen ostaa parhaimmiston omakseen joko analogisesti tai digitaalisesti. Mikä tietysti vaatii, että kaikkien omatunto käskee maksamaan musiikista muutakin kuin pennosia. Ai niin, siinähän se ongelma olikin. Siirtykäämme siis itse musiikkiin ja niihin artisteihin, jotka ansaitsevat maininnan omalla subjektiivisella ja erittäin värittyneellä listallani. Vuoden 2009 parhaat levyt, olkaa hyvät:

Ruotsalaiset hallitsivat tänä vuonna aika suvereenisti levysoitintani. Jonathan Johansson, Markus Krunegård sekä Prince of Assyria tarjosivat niin elektronista kuin folkahtavaakin tunnelmointia, ja kaikki yllättivät yllättävän positiivisesti. Krunegård julkaisi katsontatavasta riippuen joko kahden levyllisen tai kaksoislevyllisen verran jatkoa Markusevangelietille, ja etenkin Lev som en gris, dö som en hund vakuutti. Kaksoistemppujen kohdalla on aina se pieni vaara suoltaa ilmoille vain keskinkertaista rallatusta, mutta Krunegårdin ansio on mielestäni aina ollutkin enemmän määrä kuin laatu. Sen sijaan Jonathan Johanssonin alkuvuodesta ilmestynyt debyytti oli kaikessa pieneleisyydessään oikein laadullinen elektropop-levy. Sen innoittamana olen päättänyt vakaasti alkaa puhua ruotsia skoonelaisittain, mikä on aika hienoa se, varsinkin muille kuin itselleni. Muista ruotsalaisista vuoden parhaan levyn kunnianarvoisesta tunnustuksesta kilpailee ehdottomasti Anna Järvinen, jonka Man var bland molnen on melko lähellä täydellisyyttä. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni myös Kent kuulostaa edelleen ihan loistavalta. Ainakin naapurini ovat saaneet sen tuntea huudattaessani Taxmannenia tai Krossa alltia syksyn mittaan. Nöyrin anteeksipyyntöni heille siitä.

Jos Kent edustaa listallani rockin kokeneempaa kastia, löytyy sieltä myös nuorempia tulokkaita. Uutukaisista parhaimpia olivat tänä vuonna brittiläiset White Lies sekä The xx, joiden tumma kitarointi löysi melko nopeasti paikkansa levyhyllystäni. Tulevaisuudesta en tiedä, mutta toivottavasti linjaksi ei vakiinnu ainakaan vanhan toistaminen. Bat for Lashes oli kolmas brittiläinen ystäväni, ja vaikka Two Suns ei ehkä ihan vedäkään vertoja edeltäjälleen, väijyy sen uumenissa muutama niin tajuttoman upea kappale, että niillä päässee listallani jo aika korkealle. Unohtamatta tietenkään Morrisseyta, joka ansaitsee paikkansa ilmeisesti pelkän olemassaolonsa takia. Minkä sille mahtaa, Morrissey nyt vaan on niin... Morrissey. Myös suomalaisista löytyi monia ihan kelvollisia levytyksiä, mutta oikeastaan vain Samuli Putron ja Joose Keskitalon onnistui kolahtaa kunnolla. Tai sitten suhtaudun suomen kieleen niin antaumuksella, että vain sitä sekä erityisen kauniisti että oivaltavasti käyttävät pääsevät suosiooni. Tiedä häntä.

Lopuksi vielä se parhaista parhaiden Spotify-soittolista sekä hyvä uudenvuodentoivotus ja –toivomus yhtä loistokkaasta musiikillisesta annista myös ensi vuonna. Silloin nähdään!

Suoraan vuodelta 2005: Franz Ferdinand

Kuluneella viikolla heräsin siihen karuun tosiasiaan, että levyhyllystäni löytyy auttamattoman vähän ruotsinkielistä musiikkia. Vaihtoehtoja oli lähinnä kaksi, joista Kent tuntui seitsenpäiväisen putken jälkeen liian masentavalta ja Håkan liian iloiselta. Yritin korjata asiaa huonolla menestyksellä päätyen kävelemään levykaupasta ulos tyhjin käsin. Lompakolle asia varmasti sopi erinomaisesti, mutta itse jään kaiholla odottamaan jotakin sopivan ruotsalaista syysmusiikkia. Kuvaukseen osuvia suosituksia otetaan vastaan.

Sen sijaan toisessa liikkeessä pyörähtäessäni korviini osui tuttu kappale, jonka esittäjää piti jonkin aikaa kaivella mielen syövereistä. Sieltä se kuitenkin löytyi, ja tajusin kaupan soittavan viime aikoina piilossa elänyttä Franz Ferdinandia. Bändi taisi ensilevynsä aikoihin kärsiä siitä kuuluisasta valtavasta hehkutuksesta, jonka vuoksi onnistuneen toisen levyn tekeminen on lähes mahdotonta, useammista puhumattakaan. Hyvältä Franzin levyt mielestäni kuitenkin edelleen kuulostavat, vaikka varsinkin You Could Have It So Much Better on jäänyt valitettavan tuntemattomaksi. Bändi tulee kuitenkin muuttumaan lähiaikoina taas ajankohtaisemmaksi, sillä kolmannen levyn pitäisi ilmestyä vuodenvaihteessa. Tiedossa myös kiertue, joka ulottuu marraskuussa ainakin Tukholmaan asti. Sitä ennen voi edellä mainitun liikkeen innoittamana tanssahdella vuoden 2005 sointujen tahtiin.

MP3 Franz Ferdinand – The Fallen
Franz Ferdinandin albumilta You Could Have It So Much Better (2005).

Ruisrock 2008

(kuvat Salla)

Perjantailevy: Hetket ennen minua

Sen kunniaksi, että Kent esiintyy näinä päivinä jossain päin Suomea, enkä minä ole taaskaan kuulemassa, on perjantailevynä tänään helsinkiläisyhtye Soman Hetket ennen minua. Rinnastus Kentiin siksi, että varsinkin yhtyeen debyyttilevyllä on melko selvästi kuultavissa ruotsalaisten vaikutus. Sittemmin bändin soitanta on kehittynyt itsenäisempään suuntaan, eivätkä esikuvat ole enää niin vahvasti esillä. Soman musiikkia on soinut muutamassakin kotimaisessa elokuvassa, ja parhaillaan uutta Vaeltajasydän-kappaletta voi kuulla Sooloilua-elokuvassa. Silti bändi on mielestäni saanut lahjakkuuteensa nähden liian vähän huomiota. Tähän mennessä yhtyeeltä on ilmestynyt kaksi albumia, joista Hetket ennen minua on ensimmäinen. Tekeillä on kuitenkin myös uutta materiaalia, jota voi kuunnella bändin MySpace-sivulla. Toivottavasti uutta levyä pukkaa pian kauppoihin.

MP3 Soma – Niin kuin minä
Soman albumilta Hetket ennen minua (2004).

Vuoden levyt 2007

(kuva fensterbme)

Vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi en ajatellut vielä miettiä mitä 2008 tuo tullessaan, vaan tehdä niin kuin uudenvuodenpäivänä usein on tapana tehdä: muistella eilistä. Kaupunki on tänään hiljaa ja kadut tyhjiä, elämä pysähtynyt. Vasta huomenna se pyörähtää käyntiin uudella vimmalla. Eli: millaisella musiikilla kasvatin levyhyllyjäni vuonna 2007?

Vuosi oli uusien levyjen kannalta suorastaan ilmiömäisen hyvä - niin hyvä, etten millään pystynyt ostamaan kaikkea, mitä olisin halunnut. Uutuuksien joukosta löytyivät muun muassa kestosuosikit Kent levyllään Tillbaka till samtiden ja Sigur Rós tupla-albumillaan Hvarf/Heim. En meinannut ensin millään lämmetä Kentin entistä elektronisemmalle tyylille, mutta kymmenen yhteisen vuoden jälkeen en halunnut heittää suhdettamme nurkkaan ja vihdoin tarkemman kuuntelun jälkeen löysin kyllä uusien kappaleiden loistavuuden - etenkin Vy Från Ett Luftslott ja Generation Ex. Sigur Rósin levyistä akustista Heimiä on tullut kuunneltua erityisen paljon, vanhat kappaleet kun kuulostavat osa hyvinkin uudenlaisilta.

Muutkin vanhat tutut kuten Arcade Fire, Jens Lekman, Björk, Interpol, Amiina, Of Montreal ja Matti Johannes Koivu julkaisivat viime vuonna uutta materiaalia. Osasta näistä en ole ehtinyt saada kunnollista kokonaiskuvaa, sillä kuuntelin sekalaisia kappaleita netistä ladattuna alkuvuoden ajan, ja vasta syksyllä Islannista palattuani ostin varsinaiset levyt. Etenkin Arcade Firen Neon Biblen ja Amiinan Kurrin olen kuunnellut läpi alusta loppuun vain muutamia kertoja.

Vuoden aikana onnistuin löytämään ilahduttavan paljon uutta musiikkia. Ólöf Arnalds sekä Anna Järvinen julkaisivat esikoislevynsä ja kuuntelin ensimmäisen kerran tarkemmalla korvalla Feistiä, LCD Soundsystemiä, The Nationalia ja Kings of Leonia. Kaikki neljä olivat niminä olleet jo kauan tuttuja, mutta en ollut osanntut yhdistää musiikkia esittäjään. The Reminder, Sound of Silver, Boxer ja Because of the Times ovat harvoin edes päässeet sinne levyhyllyyn asti kun ne ovat niin ahkerasti pyörineet stereoissa.

Vuoden loppu ja uuden alku on kaikenlaisten top-listojen aikaa, joten minäkin pistän lopuksi viisi vuoden 2007 suosikkilevyäni järjestykseen:

1. Feist - The Reminder
2. Of Montreal - Hissing Fauna, Are You the Destroyer?
3. The National - Boxer
4. Anna Järvinen - Jag fick feeling
5. Ólöf Arnalds - Við og við

Näitä levyjä on siis tullut kuunneltua eniten ja nämä muistuttavat minua vuodesta 2007. Lista olisi varmasti erilainen jos olisin vaikkapa voittanut lotossa ja saanut kantaa levykaupasta mukaan kaiken haluamani. Listapaikasta olisivat kilpailleet ainakin John McGregorin Maa ei oo pimee, Múmin Go Go Smear the Poison Ivy, PJ Harveyn White Chalk, Devendra Banhartin Smokey Rolls Down Thunder Canyon, Beirutin The Flying Club Cup, Seabearin The Ghost That Carried Us Away, Editorsien An End Has a Start, Reginan Oi miten suuria voimia!, M.I.A.n Kala, Amy Winehousen Back to Black ja Radioheadin In Rainbows. Ainakin. Joten, lauantaina...lottokuponkia täyttämään?

Tässä vielä kuunneltavaksi kolmea artistia top 5-listastani - ne kolme, joita en maininnut jo edellisessä blogimerkinnässäni. Nauttikaa vuoden parhaasta musiikista!

MP3 Of Montreal - Heimdalsgate Like A Promethean Curse
Of Montrealin albumilta Hissing Fauna, Are You the Destroyer? (2007).

MP3 The National - Fake Empire
The Nationalin albumilta Boxer (2007).

MP3 Ólöf Arnalds - Í nýju húsi
Ólöf Arnaldsin albumilta Við og við (2007).