Joitakin levyjä tulee kuunneltua tietyssä elämänvaiheessa niin paljon, että tuon vaiheen ohi mentyä niihin on vaikea palata. Tunneassosiaatio saattaa vain olla liian vahva, hyvässä tai pahassa. Niin ehkä kävi minulle ja Wilcon Summerteethille. Mitään kovin dramaattista siihen ei liity, mutta yhtenä kesänä kuuntelin sen niin puhki kuin levyn vain voi kuunnella. Sittemmin en ole siihen usein tarttunut.Olin yhden kesän töissä Ahvenanmaalla. Matkaa työpaikalleni oli kymmenisen kilometriä ja se taittui - luonnollisesti - polkupyörällä. Tuolloin laukussani kulki vielä kannettava cd-soitin, jossa pyörivät sinä kesänä vuoronperään Wilco sekä The Smiths. Molempia olin ensin lainannut Maarianhaminan kirjastosta, joka muuten oli loistava, ja sittemmin ostanut Maarianhaminan levykaupasta, joka ei lainkaan hullumpi ollut sekään. Kun nyt kuuntelen Summerteethia, How to Fight Lonelinessia ja A Shot in the Armia, heijastuvat silmiini kauniit auringonnousut sekä -laskut ja voin melkein haistaa multaisesta pellosta ylös puskevat pulleat sipulit.
Summerteethin puhki pyörittäminen hidasti myös tutustumistani yhtyeen muuhun tuotantoon: sittemminhän heiltä ilmestyivät suuresti kehutut Yankee Hotel Foxtrot (2002) sekä A Ghost Is Born (2004). Meno on melko erilaista kuin Ahviksen kesätunnarilevylläni, sen tiedän. Ehkä kesiä ja talvia on nyt jo kulunut tarpeeksi monta.
MP3
Wilcon albumilta Summerteeth (1999).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti