Rakastan musikaaleja enkä voi vastustaa romantiikkaa - etenkään, kun ne on esitetty yhtä hienovaraisesti kuin elokuvassa Once. Kävin eilen elokuvateatterin pimeydessä pyyhkimässä silmäkulmastani muutaman liikutuksen kyyneleen ja nauttimassa aitoirlantilaisesta singer-songwriter -musiikista kyseisen filmin parissa. On "indie-elokuvia" (usein amerikkalaisia sellaisia) ja on indie-elokuvia, ja Once osuu kerrankin reilusti kategorioista jälkimmäiseen. Se on kuvattu pitkälti käsivaralla, amatöörinäyttelijöillä, luonnonvalossa ja kuvauslupia kiertäen, jonka seurauksena kuvaan osuu milloin sattumanvaraisia mikrofoneja, milloin ohikulkijoiden vilkauksia. Kaikkia sudenkuoppia Once ei ole pystynyt väistämään, mutta harvinaislaatuista aitoutta siinä on senkin edestä.
The Framesin laulaja Glen Hansard tapasi nuoren pianistin Markéta Irglován ensimmäisen kerran yhtyeensä Tšekin kiertueella. Muusikkokaksikko alkoi työskennellä yhdessä ja levytti Prahassa vuonna 2005 albumin nimellä The Swell Season. Levytyksestä inspiroituneena entinen The Frames -basisti John Carney pyysi Hansardia säveltämään musiikkia tulevaan elokuvaprojektiinsa, ja kaikkien mutkien kautta Hansard sekä Irglován päätyivät Oncen pääosanäyttelijöiksi. Heidän yhdessä säveltämänsä kappaleet soivat elokuvassa aina kokonaisina, kerrontaan enemmän tai vähemmän sidottuina. Vaikka aluksi näytti siltä, ettei Once pääsisi minkäänlaiseen levitykseen, saavutti se lopulta yleisönsä: helmikuussa elokuvan kaunis Falling Slowly palkittiin parhaan kappaleen Oscarilla.
Viime vuonna alkanut pyöritys on tuonut Hansardille sekä Irgloválle valtavasti uutta yleisöä. Tästä he ammattimuusikkoina ovat nauttineet nimeonomaan musiikin, eivät uusien elokuvamahdollisuuksien kautta: kuulemma jopa Bob Dylan olisi ihastunut Onceen ja pyytänyt kaksikkoa lämmittelijäksi kiertueelleen. Niin tai näin, The Frames taustabändinään he todellakin kiersivät viime vuonna itse Dylanin kanssa. Nyt edessä on omia keikkoja koko loppuvuodeksi sekä tietenkin elokuvanäytöksiä esimerkiksi täällä meillä Finnkinon kuukauden elokuvana. Katsokaa, kuunnelkaa ja ihastukaa. Niin Hansard ja Irglovákin tekivät. Toisiinsa. Oih.
The Framesin laulaja Glen Hansard tapasi nuoren pianistin Markéta Irglován ensimmäisen kerran yhtyeensä Tšekin kiertueella. Muusikkokaksikko alkoi työskennellä yhdessä ja levytti Prahassa vuonna 2005 albumin nimellä The Swell Season. Levytyksestä inspiroituneena entinen The Frames -basisti John Carney pyysi Hansardia säveltämään musiikkia tulevaan elokuvaprojektiinsa, ja kaikkien mutkien kautta Hansard sekä Irglován päätyivät Oncen pääosanäyttelijöiksi. Heidän yhdessä säveltämänsä kappaleet soivat elokuvassa aina kokonaisina, kerrontaan enemmän tai vähemmän sidottuina. Vaikka aluksi näytti siltä, ettei Once pääsisi minkäänlaiseen levitykseen, saavutti se lopulta yleisönsä: helmikuussa elokuvan kaunis Falling Slowly palkittiin parhaan kappaleen Oscarilla.
Viime vuonna alkanut pyöritys on tuonut Hansardille sekä Irgloválle valtavasti uutta yleisöä. Tästä he ammattimuusikkoina ovat nauttineet nimeonomaan musiikin, eivät uusien elokuvamahdollisuuksien kautta: kuulemma jopa Bob Dylan olisi ihastunut Onceen ja pyytänyt kaksikkoa lämmittelijäksi kiertueelleen. Niin tai näin, The Frames taustabändinään he todellakin kiersivät viime vuonna itse Dylanin kanssa. Nyt edessä on omia keikkoja koko loppuvuodeksi sekä tietenkin elokuvanäytöksiä esimerkiksi täällä meillä Finnkinon kuukauden elokuvana. Katsokaa, kuunnelkaa ja ihastukaa. Niin Hansard ja Irglovákin tekivät. Toisiinsa. Oih.
MP3
Elokuvan Once soundtrackilta (2007).
4 kommenttia:
Tätä on kyllä nyt jo kehuttu useammaltakin taholta, joten pakko kai se on käydä katsomassa!
On! Jotain samaa tässä oli kuin niissä Before Sunrise/Before Sunset -leffoissa, joten jos niistä pidit, tykkäät varmaan tästäkin.
Tänään kävin katsomassa tän ja oli ihan tosi soma pätkä! Jotenkin odotin ehkä koko ajan sellasta imelää ja ennalta-arvattavaa loppua, mutta mitä! Lopputekstien alkaessa olin ihan hämmentynyt. Hyvä lopetus joka tapauksessa.
Nyt mä tietysti haluaisin sen soundtrackin..
Samoin! Lopputekstit yllättivät täysin. Taidan itse olla vähän imelä kun olisin melkein toivonut sellaista ennalta-arvattavaa loppua... Paljon parempi ratkaisu oli tämä kuitenkin.
Lähetä kommentti