Johnossi

Törmäsin viikko sitten Johnossiin. Sympaattisesti nimetty tukholmalaisbändi on jäänyt minulta täysin huomaamatta, vaikka se on julkaissut jo kaksi pitkäsoittoa. Ja kolmas olisi luvassa tänä keväänä.

En osaa päättää, onko Johnossi ruotsalaisilta saamansa hypetyksen arvoinen. Välillä se kuulostaa maailman parhaimmalta rockbändiltä, välillä vain keskinkertaiselta pyrkyriltä. Ehkä bändin kiinnostavuus löytyy nimenomaan yksittäisistä kappaleista, joista osa on tiivistetty niin täydellisiksi, ettei paremmasta väliä. Tai ehkä olen vain erityisen rakastunut rumpujen ja kiraran yksinkertaiseen yhdistelmään. Minimalismi nyt vain toimii paremmin kuin täyteen ahdettu sillisalaatti, sen tietää jo White Stripeskin. Omassa taidekoulubändissäni olisi ehdottomasti vain rumpali ja kitaristi. Tai mikä vielä parempaa, rumpali ja basisti. Täydellistä.

Esimakua tulevasta tarjoaa What's the Point, jossa on mielstäni sekä hyviä että huonoja aineksia. Bändin nimeä kantavalta debyytiltä löytyy sen sijaan joitain ihan mielettömiä pariminuuttisia, kuten esimerkiksi Man Must Dance.

Another Way to Die

Sunnuntaimusiikin ja perjantailevyjen raportoinnissa tapahtuneen pienen, hmm, syystauon johdosta huomioimatta jäi ainakin uusi James Bond –tunnari. En muista nähneeni kokonaisuudessaan yhtäkään 007–elokuvaa, mutta koska suhtaudun kritiikittömästi kaikkeen, mitä Jack White tekee, olen kuunnellut uusimman elokuvan tunnuskappaletta sitäkin enemmän. Alicia Keysin kanssa tehty duetto vaikutti aluksi epäilyttävän omituiselta, mutta jotenkin sen onnistui löytää paikka soittolistaltani. Koska en kuitenkaan ole mikään Bond–asiantuntija, en ota kantaa siihen, miten hyvin kappale sijoittuu elokuvien muiden tunnareiden joukkoon. Hyvillä mielin tätä voi silti kuunnella White Stripesin uutta levyä kaihoisasti odotellessa.

The Raconteurs: Consolers of the Lonely

Levynjulkaisurintamalla on viime päivinä pöhisty The Raconteursista, joka on parhaillaan laskemassa uutta materiaalia ulos kuultavaksi. Bändihän koostuu omien sanojensa mukaan kaveripohjalta rakennetusta duosta, jota täydentävät hieman vähemmän nimeä keränneet basisti sekä rumpali. Johtohahmoina ja laulunkirjoittajina toimivat soolona enimmäkseen musisoinut Brendan Benson sekä The White Stripesin Jack White. Nelikko on nyt kaikessa hiljaisuudessa työstänyt levyn, jonka pitäisi ainakin Atlantin tuolla puolen rantautua kauppoihin huomenna.

Raconteursin vuoden 2006 debyytti julkaistiin vielä suhteellisen normaalin kaavan mukaan, mutta nyt bändi on kenties Radioheadin jalanjäljissä päätynyt käyttämään omaa filosofiaansa uuden, Consolers of the Lonely –nimisen albumin markkinoinnissa. Toisin sanoen levy on pyritty laittamaan ulos mahdollisimman pian nauhoitusten jälkeen. Erikoislaatuisesta julkaisutavasta syntyvää kirjoittelua lukuun ottamatta ylimääräistä markkinointia ei ole, eikä lehtikriitikoille ole annettu etuoikeutta määritellä musiikin tasoa. Ja idea, se on antaa kuuntelijan päättää, onko levy hyvä vai ei. Pätkiä uusista kappaleista voi kuunnella bändin MySpace-sivulla, ja mikäli soundit miellyttävät, voi levyn ostaa kokonaisuudessaan nettisivuilta. Ehkä Consolers rantautuu lähiaikoina suurimpaan osaan Suomalaisistakin levykaupoista, vaikka vielä sitä ei tunnu löytyvän kuin muutamasta nettiputiikista.

Itse odotan mielenkiinnolla, onko näistä vaihtoehtoisista julkaisufilosofioista tulossa jonkinlainen yleiskäytäntö. Tuntuu, että yhä useampi bändi haluaa tehdä levystään jonkinlaisen tapauksen ja mahdollisesti jopa ravistella vanhoja käsityksiä musiikinjakelusta. Ainahan on löytynyt muutama vastarannankiiski, jotka eivät halua toimia muiden mukaan, mutta ehkä nimenomaan nykyaikaa kuvaa tarve etsiä täysin uusia ja omanlaisiaan esitystapoja. Ehkä cd on nyt todella siirtymässä historiaan vinyylilevyn rinnalle ja musiikki käymässä läpi jonkinlaista muodonmuutosta. Kukakohan ehtii apajille seuraavaksi?

Raconteursin nettisivut ovat muuten ilahduttavimmat, joihin olen muutamaan viikkoon törmännyt. Ne ovat taantuneet jonnekin vuoteen 1982, mikä tosin vähän sotii bändin vanhahtavamman yleisilmeen kanssa. Mutta mitäpä tuosta, ainakin allekirjoittanut pitää ja paljon.

MP3 The Raconteurs – Steady, As She Goes
The Raconteursin albumilta Broken Boy Soldiers (2006).

Ystävänpäivämusiikkia

(kuva nataliedee.com)

Iloista ja hellää ja lempeää ystävänpäivää kaikille! Kieltäydyn juhlistamasta tätä päivää angloamerikkalaiseen tyyliin, vaikka markkinamiehet kuinka yrittäisivätkin houkutella niillä vaaleanpunaisilla, sydämen muotoisilla suklaarasioilla... Sen sijaan yritän lähettää kaikkien ystävieni suuntaan erityisen lämpimiä ajatuksia (kun eivät ne ystävänpäiväkortitkaan tällä kertaa löytäneet tietään postilaatikkoon). Tässä musiikin muodossa pieni ystävänpäivälahja kaikille tutuille ja tuntemattomille.

MP3 Regina - Pieni ystävä
Reginan albmilta Katso maisemaa (2005).

MP3 The White Stripes - We're Going To Be Friends
The White Stripesien albumilta White Blood Cells (2001).

MP3 Adem - These Are Your Friends
Ademin albumilta Homesongs (2004).

MP3 Carole King - You've Got a Friend
Carole Kingin albumilta Tapestry (1971).

MP3 LCD Soundsystem - All My Friends
LCD Soundsystemin albumilta Sound of Silver (2007).