Karin Dreijer Anderssonin sooloilusta kuultuani yllyin kaivamaan The Knifen levyt hyllystä ja paneutumaan niihin aiempaa tarkemmin. Dreijerin sisarusten musiikillinen maailma on niin omanlaisensa, että parin päivän intensiivisien kuuntelun jälkeen siitä tuntuu olevan mahdoton päästää irti. Tarttuvaa Deep Cutsiakin koukuttavampi on vuonna 2006 julkaistu Silent Shout, jonka voisin helposti antaa soida yöt läpeensä. Niin sanoiltaan kuin säveliltäänkin tumma levy on ehdottomasti parhaimmillaan ilta-aikaan kappaleiden kumistessa ulos stereoista. Päätä särkevien konetaustojen ja kummittelevien vokaalien yhdistelmä on vain niin kertakaikkisen onnistunut.Taidan yleisesti viehättyä artisteihin, joilla on täysin oma tapansa hoitaa ammattinsa ulkomusiikilliset puolet. The Knifen kohdalla se tarkoittaa harvoin ja harkitusti tippuvia julkisia esiintymisiä, itse hallinnoitua levy-yhtiötä sekä epäsuoria kannanottoja. Oleellista on myös se, että kyseessä ei ole vain tarve olla erilainen, vaan taustalta löytyy aina syy toimia odotusten vastaisesti. Kenties myös se tuo oman lisänsä itse musiikin mystisyyteen ja voimaan.
MP3
The Knifen albumilta Deep Cuts (2004).
MP3
The Knifen albumilta Silent Shout (2006).
2 kommenttia:
The Silent Shout on täysosuma.
Saa nähdä, miten Fever Ray -sooloprojekti onnistuu vastaamaan kovaksi nousseisiin odotuksiin.
Kai näillä sooloprojekteilla taitaa aina olla vähän huono asema, varsinkin jos lähtökohdat ovat niinkin kiitellyt kuin The Knifella. Toivotaan silti parasta.
Lähetä kommentti