(kuvat Solja)
Mitä kotimaisiin festareihin tulee, on Flow Festival yksinkertaisesti paras. Tästä loistavuudesta tuli taas viikonloppuna nautittua monien hienojen keikkojen, keltaisten sadeviittojen, paleltuneiden varpaiden sekä yleisen hauskanpidon merkeissä. Varsinaisia yllätyksiä se ei tarjonnut, mutta syy lienee omani. Yleensä olen melkoisen ryppyotsainen festarikävijä rinkuloituine aikatauluineni, mutta tällä kertaa viikonloppuun mahtui jopa tyhjiä lepotaukoja, ihan vaan jos siltä sattui tuntumaan. Melkomoista.
Viikonlopun odotetuin esiintyjä oli ehdottomasti Kings of Convenience, jota en koskaan aiemmin ollut nähnyt livenä. Olin aivan myyty, tietenkin. Ilolla kuuntelin uutta materiaalia, josta esiintyminen pääosin koostui, ja tunnelmoin vanhojen tuttujen kappaleiden tahdissa. Keskivaiheilla taustalle ilmestyneet viulisti ja basisti toivat sointiin kiitettävän lisän, ja vaikka hennot sävelet olisivat ehkä kaivanneet hieman intiimimpää ympäristöä, toimi kokonaisuus perjantaisessa alkuillassa mitä parhaiten. Purppura taivas levittäytyi voimalan piippujen taa ja Erlend tanssahteli lavalla kaikkien meidän fanityttöjen iloksi. Nyt sitä uutta levyä ulos ja pian, pojat!
Samana iltana päälavalle nousi ennalta-arvattavasti festareiden toinen kohokohta, múm. Sen kohdalla en kaivannut esiintymislavan intiimiyttä, päinvastoin: viimeksi näin yhtyeen soittavan pienenpienessä kirkossa, joten Flow'n kokoluokan lava oli enemmän kuin tervetullut. Yhtye sai päästellä koko kahdeksanhenkisen kokoonpanonsa voimalla ja festareiden hienot taustagrafiikat sekä valaistukset pääsivät illan pimeydessä oikeuksiinsa. Festareiden kolmas kohokohta osui lauantaille. Detektivbyrån, jonka debyyttialbumia aloin odottaa kuukausi sitten, on soinut kotonani tiuhaan, mutta yhtyeen konserttikunnosta en ollut lainkaan varma. Kolmikko osoitti kaikki epäilykseni vääriksi. Se soitti mahtavalla vimmalla ja viimeistään rumpalin saksisoolo voitti teltallisen suomalaisyleisöä puolelleen.
Mainittava on, että iloisia yllätyksiä olivat myös lauantain CSS sekä The Roots - toinen vakuutti energisyydellään ja toinen puhtaalla ammattitaidollaan. Kotimaisista esiintyjistä Plutonium 74 sekä Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo oli hieno todistaa livenä, kun taas 22-Pistepirkko ja Huoratron jäivät näkemättä. Sébastien Tellierin tai Jamie Lidellin vedot eivät ikävä kyllä vakuuttaneet minua kovastikaan; Martha Reeves & The Vandellasista nautin ihan vain historian lehtien harvinainen havina korvissani. He saivat myös kunnian päättää minun Flow'ni - Cut Copyn aikaan istuin jo junassa kohti Tamperetta. Jäinkö paitsi festareiden parhaasta keikasta?
Käytännön järjestelyiltään Flow toimi mielestäni niin hyvin kuin vain moinen festari voi. Tapahtuma on paisunut viidessä vuodessa niin massiiviseksi, että vessajonoa ynnä muuta kertyy väistämättäkin. Arvostan, että järjestäjien tavoitteet ovat kunnianhimoiset niin ruuan, juoman kuin monipuolisen taiteellisen tarjonnankin suhteen - itse ohjelmistosta puhumattakaan. Joitain herra kookoksia lukuun ottamatta artistivalinnat olivat tänäkin vuonna napakymppejä ja ensi kesänä, festariraukan jälleen muuttaessa, Suomeen saadaan epäilemättä uusi kasa esiintyjiä, jotka eivät tänne muuten eksyisi. Flow09, sinua odotan.
Viikonlopun odotetuin esiintyjä oli ehdottomasti Kings of Convenience, jota en koskaan aiemmin ollut nähnyt livenä. Olin aivan myyty, tietenkin. Ilolla kuuntelin uutta materiaalia, josta esiintyminen pääosin koostui, ja tunnelmoin vanhojen tuttujen kappaleiden tahdissa. Keskivaiheilla taustalle ilmestyneet viulisti ja basisti toivat sointiin kiitettävän lisän, ja vaikka hennot sävelet olisivat ehkä kaivanneet hieman intiimimpää ympäristöä, toimi kokonaisuus perjantaisessa alkuillassa mitä parhaiten. Purppura taivas levittäytyi voimalan piippujen taa ja Erlend tanssahteli lavalla kaikkien meidän fanityttöjen iloksi. Nyt sitä uutta levyä ulos ja pian, pojat!
Samana iltana päälavalle nousi ennalta-arvattavasti festareiden toinen kohokohta, múm. Sen kohdalla en kaivannut esiintymislavan intiimiyttä, päinvastoin: viimeksi näin yhtyeen soittavan pienenpienessä kirkossa, joten Flow'n kokoluokan lava oli enemmän kuin tervetullut. Yhtye sai päästellä koko kahdeksanhenkisen kokoonpanonsa voimalla ja festareiden hienot taustagrafiikat sekä valaistukset pääsivät illan pimeydessä oikeuksiinsa. Festareiden kolmas kohokohta osui lauantaille. Detektivbyrån, jonka debyyttialbumia aloin odottaa kuukausi sitten, on soinut kotonani tiuhaan, mutta yhtyeen konserttikunnosta en ollut lainkaan varma. Kolmikko osoitti kaikki epäilykseni vääriksi. Se soitti mahtavalla vimmalla ja viimeistään rumpalin saksisoolo voitti teltallisen suomalaisyleisöä puolelleen.
Mainittava on, että iloisia yllätyksiä olivat myös lauantain CSS sekä The Roots - toinen vakuutti energisyydellään ja toinen puhtaalla ammattitaidollaan. Kotimaisista esiintyjistä Plutonium 74 sekä Joose Keskitalo & Kolmas maailmanpalo oli hieno todistaa livenä, kun taas 22-Pistepirkko ja Huoratron jäivät näkemättä. Sébastien Tellierin tai Jamie Lidellin vedot eivät ikävä kyllä vakuuttaneet minua kovastikaan; Martha Reeves & The Vandellasista nautin ihan vain historian lehtien harvinainen havina korvissani. He saivat myös kunnian päättää minun Flow'ni - Cut Copyn aikaan istuin jo junassa kohti Tamperetta. Jäinkö paitsi festareiden parhaasta keikasta?
Käytännön järjestelyiltään Flow toimi mielestäni niin hyvin kuin vain moinen festari voi. Tapahtuma on paisunut viidessä vuodessa niin massiiviseksi, että vessajonoa ynnä muuta kertyy väistämättäkin. Arvostan, että järjestäjien tavoitteet ovat kunnianhimoiset niin ruuan, juoman kuin monipuolisen taiteellisen tarjonnankin suhteen - itse ohjelmistosta puhumattakaan. Joitain herra kookoksia lukuun ottamatta artistivalinnat olivat tänäkin vuonna napakymppejä ja ensi kesänä, festariraukan jälleen muuttaessa, Suomeen saadaan epäilemättä uusi kasa esiintyjiä, jotka eivät tänne muuten eksyisi. Flow09, sinua odotan.
4 kommenttia:
Ihanaa, että tämäkin taas pienen tauon jälkeen päivittyy! :)
Tuo Flow olis kyllä ollut tosi kiinnostava festari. Ei kuitenkaan tullut lähdettyä, kun en töiltäni päässyt (toisaalta se olisi ollut lähinnä järjestelykysymys, jos olis ajoissa oikein ajatellut haluavansa sinne). Paljon kiinnostavia esiintyjiä ja mediassa Flow on saanut positiivista huomiota. Ehkä ensi vuonna sitten minäkin, jos artistit on yhtään tätä tasoa!
Ensi vuonna, kyllä! Jännä nähdä, mitä silloin on luvassa, kun ainakin sijainti tulee muuttumaan. En usko että keskustan tuntumasta löytyy isompaa tai edes tuon kokoista paikkaa festarille. Samapa tuo, bändivalintoihin luotan kyllä. :)
Tää on ihan sairaan hieno blogi, sairaan hyviä bändejä! Flow on kyllä tosi hyvä vaikkei mun mielestä paras koska siellä on musta vähän snobeileva meininki. Mut tosi hyviä artisteja oli taas, plutarit vedossa ja martha reeveskin kumppaneineen. Odotan kyllä innolla et ketä seuraavana vuonna on. Mä en kyl tosin törmännyt yhtään vessajonoihin mut kai se johtu siitä et olin vaan sunnuntain siel.
Snobbaileva nimeonomaan, so on Flow'n heikkous. Se näkyy alueen hinnoissa. Ja sitä myöten myös yleisössä. Mutta tuota artistitarjontaa ei vain voi voittaa (vaikka yritystä haluaisin kyllä nähdä).
Lähetä kommentti