(kuva Jussi Puikkonen/Kasino)Alkuvuoden kiinnostavien levyjulkaisujen määrä on saanut pääni pyörälle. Talven pimeydessä elin tietämättömänä asioiden todellisesta tilasta, mutta nyt kaksi postiluukkuuni kannettavaa musiikin aikakauslehteä ovat tahtomattanikin osoittaneet minulle niiden oikean laidan. Räikeällä tavalla. Käännellessäni lehtien sivuja saan eteeni arvostelu arvostelulta hämmentäviä yllätyksiä: Antony and the Johnsons! A Camp! Jenny Wilson! Risto! Anna Järvinen! Loney, Dear! The Whitest Boy Alive! Andrew Bird! Beirut! No huh.
Ruotsalaisjulkaisujen uumeniin en tohdi vielä sukeltaa, ne ovat aivan oma lukunsa. Viime viikkoina eniten soittamani levy tuleekin lähempää kotoa, alkujaan tamperelaiseksi tituleeratulta Reginalta. Puutarhatrilogia vie yhtyettä toden totta selkein harppauksin uuteen suuntaan, eikä ainakaan takaperin. Jos Oi miten suuria voimia! rikastutti kolmikon syntikkaäänimaisemaa esikoiseen nähden lämpimämmäksi ja yhä kekseliäämmäksi, on uutukaisella otettu aivan uudet aseet käyttöön. Soitinten kirjo on lisääntynyt, rytmit hipovat toisaalla tangoa ja toisaalla lattaria, ja Iisan laulu sekin on ilmaisultaan monipuolisempaa kuin aiemmin.
Reginaa on tullut kuunneltua useissa tilanteissa, joissa yhtyeen musiikki on muotoutunut näihin hetkiin kiinteäksi soundtrackiksi. Puutarhatrilogialta löytyy ehdottomasti lisää tällaisia vahvoja tunnelmapaloja, jotka kenties vielä ankkuroituvat johonkin muistoon kiinni yhtä kiinteästi - ei vähiten Tango merellä tai Tapaa minut aamulla. Ihanaa, suomalaista pop-musiikkia.
MP3
Reginan albumilta Puutarhatrilogia (2009).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti